Mitähän tässä nyt tekisi, kun tästä päivästä lähtien olen taas laihiksella, mutta tällä kertaa en kuitenkaan Dukanilla. Blogiakin aion kirjoittaa, mutta onko tyhmää kirjoittaa enää "Dukan-blogiin" jos en Dukanilla ole.. Ehkäpä kirjoittelen joka tapauksessa tänne ja vaikka muutan blogin nimen, katsellaan.
Dukan-dieetti on silti mielestäni todella toimiva ja hyvä. Kiloja lähtee reippaaseen tahtiin, joka tietysti kasvattaa motivaatiota ensisestään. Minulla vain on niin vaihtelevat ja epäsäännölliset elämäntavat tällä hetkellä opiskelun, rahatilanteen, parisuhteen ja muiden syiden johdosta, että en pysty Dukania jatkamaan. Juuri tuon elämäntilanteen epäsäännöllisyyden takia pelkään, että vaikka kiloja onnistuisinkin karistamaan, tulisivat ne bumerangina takaisin heti kun vähän lipsahtaa ja repsahtaa. Se nimittäin on sanottava, että koskaan eivät kilot ole tulleet takaisin yhtä nopeasti (korkojen kanssa) kuin Dukanin jälkeen. Vaikka söin aluksi suht normaalisti, kiloja kertyi ennätystahtiin, ja siitä sitten mentiin taas ihan mahdottomille raiteille.
Isäni tuli jouluksi meidän suunnille kyläilemään ja huomasin kyllä että hän joutui oikein taistelemaan itsensä kanssa, ettei olisi "pilannut" joulua kommentoimalla rankasti painoani. Yleensä kommenttia on tullut niin isältä kuin äidiltäkin heti kun painoa on vähän kertynyt, ja patistusta liikuntaan ja terveelliseen syömiseen kuulee joka kerta kun jutellaan. Nyt oli varmaan niin toivottoman näköinen tilanne, ettei edes uskaltanut kommentoida.
On todella vaikeaa aina aloittaa laihis, elämäntapamuutos, dieetti, normaali syöminen, tai miksi ikinä sitä haluaa kutsua, sillä en luota itseeni yhtään ja tiedän jo valmiiksi miten helposti kaikki se laihtumiseen käytetty työ menee hukkaan ihan tosi lyhyessä ajassa jos repsahdus tapahtuu. Painoin puolitoista vuotta sitten noin 65 kiloa. Nyt painan (en meinaa kehdata sanoa!) melkein 20 kiloa enemmän. Miten voi pieni ihminen lihoa 20 kiloa puolessatoista vuodessa? Itkettää ja masentaa ja mielessä pyörii että miksi miksi miksi annoin sen tapahtua! Kaikki näytti jo niin hyvältä silloin, olin tosi tyytyväinen itseeni ja olemukseeni ja vannoin etten anna kilojen tulla takaisin. Miten ihmeessä voin siis nyt olla kaikkien aikojen ennätyspainossa? Painoindeksini on kohta yli 35, eli VAIKEA LIHAVUUS!! En minä ole vaikeasti lihava, en voi olla! Ja miksi edes kannattaa käydä taas läpi kaikki se tuska ja vaiva mitä laihduttamiseen sisältyy, kun luultavasti lihon sen kumminkin takaisin.
En taas yhtään tiedä mitä tehdä. Mistä voin saada apua? Omassa mielessäni olen (tai minun pitäisi olla) kiva ja kurvikas tyttö, mutta ulkonäköni on tällä hetkellä jotain ihan muuta. Muodoton kasa läskiä.
Olen kuitenkin päättänyt alkaa taas laskea kaloreita ja vähentää hiilareita. Liikuntaakin yritän jossain vaiheessa ottaa mukaan kuvioihin. Sekin pitää aloittaa ihan nollasta, sillä olen aivan jumalattoman rapakunnossa. En vain jotenkaan uskalla yhtään toivoa tai luottaa että tälläkään kertaa onnistuisin. Olen epätoivoinen.
