Ja taas kotona

Olipas kiireiset kaksi viikkoa kun en ehtinyt käydä ollenkaan täällä päivittämässä. En jaksanut myöskään taistella hirvittävän hitaan netin kanssa, joka isälläni siellä keskellä metsää on. Nyt olen joka tapauksessa taas kotona ja olisi aika miettiä dieettiasioita. Kuten arvata saattaa, en Dukanilla pysynyt loman aikana ja jälleen kerran kilot ovat kertyneet takaisin... Nyt menee taas varmaan pari päivää ennen kuin pääsee takaisin kotirytmiin, joten jatkan Dukania muutaman päivän sisällä. Väsyttää ihan hirveästi vuorokauden matkustamisen päälle, joten vetäydyn hetkeksi päiväunille. Näkemisiin pian!

Kiire!

Olen juuri lähdössä lentokentälle ja Suomeen! En pääse varmaankaan pariin päivään päivittämään blogia, mutta tulen heti kun pääsen. Ensi yön vietän Heathrow'n lentokentällä, jonne joudun täältä ensin lentämään ja vasta huomenna pääsen Suomeen. Tulee olemaan aika tylsä yö, mutta eipä mahda mitään. On minulla Kindle, Nintendo DS ja läppäri pitämässä seuraa. Heippa siis vähäksi aikaa!

Takaisin ruotuun, vihdoin

Sain tänään raahauduttua vaa'alle ja paino oli odotetustikin noussut. Vaaka näytti 72,9kg, eli 1,5 kilon repsahdus oli sitten tällä kertaa. Mutta nyt taas pari päivää proteiineilla, kyllä se siitä. Neljä päivää mässäilyä saa luvan riittää. Torstaina matkustan Suomeen pariksi viikoksi, joten saa nähdä miten dieetin kanssa taas käy. Sanoisin että totta kai koitan olla Dukanilla parhaani mukaan, mutta onhan se nähty edellisiltä reissuilta miten siinä helposti käy. Tuntuu jojoavan nyt paino ärsyttävästi enkä meinaa päästä alkua pidemmälle. Mutta onhan se kai parempi kuin että lihoisin koko ajan lisää.

Light-limsojen juonti on tuonut tutun ärtyneisyyden mukanaan joten täytyy taas harkita niiden vähentämistä. Koitan pitää vesipulloa käsivarren mitan päässä koko ajan, niin ei ehtisi tulla limsajano.

Minulla on koneella tallennettuna kansiollinen motivaatiokuvia, menenkin seuraavaksi niitä katselemaan. Poikaystävä ehdotti nimittäin ulkona syömistä täksi illaksi ja pitää kerätä motivaatiota kieltäytymiseen. Ei ole läskillä helppoa. =P

Aaaargh

Ääääh, en vieläkään ole päässyt takaisin ruotuun! Siksi inhoan tuollaisia "pakollisia" taukoja dieetistä, kun en sitten millään meinaa saada itseäni jatkamaan dieettiä. Dukanilla on niin helppo olla eikä ole mielitekoja, mutta sitten kun tulee tauko, kaikki menee päin persettä. Sanon aina että huomenna sitten varmasti jatkan Dukania, mutta sitten löydän aamulla suklaapatukan ja sorrun "vielä yhdeksi päiväksi". Ärsyttää!!!! Miten ihmeessä minä saisin itseäni niskasta kiinni, olisiko kenelläkään hyviä vinkkejä?

Ai niin, kiitos kaikille jotka kommentoivat edellistä merkintää, kaipasinkin hieman sympatiaa sen ihme kokemuksen jälkeen. Yritän parhaani mukaan unohtaa koko kamalan illan nyt kun saimme autonkin siivottua ja se ei haise enää järkyttävästi oluelle.

Kotona ollaan

Väsyttää aika pirusti, mutta nyt on pakko vähän avautua jollekin. Nimittäin sen lisäksi että eiliset bileet pilasivat hetkeksi dieettini, oli muutenkin ehkä elämäni paskin ilta. Poikaystävä ei ollut nähnyt kavereitaan melkein vuoteen, eikä hän yleensä muutenkaan vietä aikaa sen porukan kanssa. Hän varoitti jo etukäteen että ne tyypit ovat aika ronskeja puheiltaan ja välillä hölmöilevät muutenkin, mutta emme kumpikaan olisi arvanneet miten perseestä ilta voikaan olla.

Poikaystävä sai aika paljon sietää vittuilua ja "leikkimielistä" tönimistä ja sellaista poikien painimista heti alusta asti. Aina kun poikaystäväni ei ollut samassa huoneessa kanssani, jouduin kuuntelemaan ihan hirveän törkeää puhetta muutamalta tyypiltä. Yritin aluksi sanoa että ihanko oikeasti te puhutte noin naiselle, mutta se vain pahensi asiaa. Poikaystävänikin yritti hillitä heidän puheitaan aina paikalla ollessaan, mutta ei se mitään auttanut. Emme voineet tehdä asialle oikeastaan mitään, sillä heitä oli enemmän ja vastaansanomisesta olisi seurannut vain ongelmia. En viitsi tähän kirjoittaa mitä kaikkea minulle sanottiin ja ehdoteltiin, mutta illan teemana tuntui olevan minun oloni mahdollisimman tukalaksi saaminen. Luulisi että varsinkin toisesta maasta tullut uusi henkilö yritettäisiin saada tuntemaan olonsa kotoisaksi, mutta tuntui että he yrittivät täysin päinvastaista. Ehdotteluihin kuului poikaystäväni haukkuminen ja he sanoivat että saisin jonkun paljon paremmankin, esimerkiksi yhden heistä. Mietin mielessäni että mieluummin järsisin oman käteni poikki kuin olisin sellaisten kusipäiden kanssa. He myös kuvailivat todella yksityiskohtaisesti mitä tekisivät kanssani ja kyselivät kaikkea todella törkeää. Olin vain hiljaa ja välillä koitin siirtyä toiseen huoneeseen, mutta he tietenkin seurasivat. Törkypuheet jatkuivat koko illan ja yön ja laskin suunnilleen minuutteja siihen että aamu tulisi ja pääsisimme lähtemään.

Yhdessä vaiheessa tyypit taas riehaantuivat ja poikaystävää kannettiin pitkin taloa parin tyypin toimesta. Huomasin vähän ajan päästä että hän on ihan valkoinen. Kaverit alkoivat olla liian kovakouraisia ja kun poikaystävä yritti päästä irti heidän otteestaan, hänen kylkiluunsa jotenkin kruntsahtivat ja häntä sattui ihan oikeasti. Lopulta tyypit päästivät hänet alas ja hän ei meinannut edes pysyä tolpillaan. Poikaystäväni ei juonut koko iltana kuin kaksi olutta näön vuoksi, koska hän sanoi että bileet näyttävät vähän siltä, ettei siellä kannata olla humalassa. Olin samaa mieltä ja siemailin paria siideriä mahdollisimman hitaasti.

Joka tapauksessa poikaystäväni sanoi, että hän haluaa mennä johonkin lepäämään, sillä häntä sattui (mutta mitään ei onneksi ollut murtunut tai muutenkaan pahempaa vahinkoa tapahtunut). Bileiden isäntä vei hänet tyhjään huoneeseen jossa hän pääsi makuulle. Poikaystäväni yritti saada minuakin jäämään nukkumaan, mutta tiesin että muut ihan varmasti suunnittelisivat kaikkea typerää meidän varallemme jos olisimme molemmat nukkumassa, joten jäin istumaan muiden kanssa varmistaakseni, että voin ehkä estää typerimmät suunnitelmat. Ja oikeassa olin, vähän ajan kuluttua muut alkoivat suunnitella "hauskaa" jekkua, jossa he ajaisivat poikaystäväni kulmakarvat ja hiukset. Sain aluksi tempun estettyä sanomalla että poikaystävällä alkaa keskiviikkona uusi työ, joka on erittäin tärkeä ja siellä ei katsota hyvällä tuollaisia temppuja, oli se sitten kenen syy tahansa. Vähäksi aikaa tyypit siis unohtivat tuollaiset typeryydet, kunnes bileiden isännän äiti ehdotti samaa temppua uudestaan. Siis luitte oikein, äiti! Siinä vaiheessa olin menettänyt jo lähes kaiken toivon ihmiskuntaan. En vieläkään voi uskoa miten aikuiset ihmiset olivat siellä talossa samalla tasolla kuin teini-ikäiset lapsensa! Järkyttävää. Äiti myös istui samassa huoneessa kuuntelemassa niitä törkypuheita joita muut minulle puhuivat ja hän vain nauroi mukana. Luulisi että toinen nainen ymmärtäisi ettei kukaan halua sellaista kuunnella, mutta olin väärässä siinäkin. Todella kuvottava ihminen.

No seurue lähti estelyistäni huolimatta toteuttamaan suunnitelmaa. Poikaystäväni oli onneksi puoliunessa ja menetti vain pikku tupsun kulmakarvoja, mutta meininki oli mennyt ihan liian pitkälle. Yksi tyypeistä yritti myös ajaa minun hiuksiani ja kulmakarvojani, mutta olin onneksi sen verran vieras vielä heille, että napakka sanominen riitti lopettamaan sen touhun. Menin siinä vaiheessa itsekin nukkumaan poikaystävän viereen, mutta kulmakarvatemppu yritettiin toteuttaa vielä kaksi kertaa ja lopulta koko hereillä ollut seurue tuli yhtäkkiä meidän huoneeseen ja alkoi poltella siellä tupakkaa ja jatkaa juomistaan ja vittuiluaan. Siinä vaiheessa poikaystäväni sai tarpeekseen. Hän sanoi että me lähdemme nyt kotiin. Hän oli jo ajokunnossa, mutta ongelmana oli se, että talon omistaja oli tahallaan parkkeerannut autonsa siten, että meidän auto jäi nalkkiin emmekä pääseet lähtemään. Pyysimme että auto siirrettäisiin, mutta muut vain nauroivat ja sanoivat että minkäs teet, ette taida lähteä yhtään minnekään.

Siinä vaiheessa tilanne meni vielä naurettavammaksi. Pari ärsyttävintä tyyppiä hermostui siitä, että poikaystäväni ei mennyt mukaan "hauskanpitoon" ja he kaatoivat kolme pulloa olutta meidän auton penkeille!! Sen lisäksi he sylkivät autoomme ja yksi yritti tehdä autoon tarpeensa. Ihan käsittämätöntä käytöstä. Silloin poikaystäväni sanoi että joko talon omistajan auto siirretään tai soitamme poliisit. He eivät uskoneet ja kieltäytyivät edelleen siirtämästä autoa. Soitimme siis poliisit. Jouduimme odottamaan aika pitkään ja muut pilkkasivat meitä siinä ulkona odotellessamme että missäs teidän poliisit viipyvät, eivät taida olla tulossa ollenkaan. Lopulta poliisit kuitenkin tulivat. Muut liukenivat nopeasti paikalta takaisin sisälle ja selitimme poliiseille mikä oli tilanne. He näkivät että autoamme oli vahingoitettu ja he tajusivat miten hankalassa tilanteessa olimme. Aluksi he sanoivat etteivät oikein voi tehdä mitään jos auton omistaja ei suostu autoa siirtämään. Olin jo ihan epätoivoinen siinä vaiheessa, mutta onneksi poliisit näyttivät huomanneen etteivät he voi jättää meitä sinne, sillä autoamme olisi ihan varmasti vahingoitettu ja pari pahinta tyyppiä bileistä oli uhkaillut poikaystävääni ja sanonut että he tietävät missä asumme jne. Se kamala äiti tuli pihalle juttelemaan poliisien kanssa ja koitti väittää että he olivat vain yrittäneet estää poikaystävääni ajamasta humalassa. Hän valehteli poliiseille törkeästi päin naamaa ja kieltäytyi luovuttamasta blokkaavan auton avaimia. Kuulin poliisien juttelevan keskenään että miten se nainen selvästi vain halusi aiheuttaa draamaa ja miten he uskoivat meitä eivätkä muita talossaolijoita. Hyvä niin, sillä olisi ollut kamalaa jos meitä ei olisi uskottu. Yhdessä vaiheessa se nainen kehtasi jopa sanoa että kaadoimme itse kaljat autoon! Poliisit sanoivat ettei asia ole niin, ja nainen sanoi että mitenkäs sen todistatte, tässä on sana sanaa vastaan. Hän myös sanoi että poliisit eivät voi mennä sisälle taloon ellei heillä ole kotietsintälupaa. Poliisit nauroivat ja sanoivat että nainen ei selvästi tiedä mitään siitä miten asiat oikeassa elämässä menevät ja että hän on katsonut liikaa poliisisarjoja. Kylläpä tuntui hyvältä kuulla se.

Tilanne meni siihen, että joko nainen antaa avaimet ja poliisit siirtävät auton, tai poliisit pidättävät sen henkilön joka sotki autoamme. Ainoa henkilö joka oli puolellamme, oli bileiden isäntä, synttärisankari. Ei hänkään kuitenkaan voinut tehdä oikein mitään muuta kuin yrittää ylipuhua äitiään antamaan auton avaimet. Nainen ihan lopulta todella vastahakoisesti antoikin avaimet poliisille ja pääsimme lähtemään. Sitä ennen nainen mulkoili poikaystävääni ja sanoi miten hän on muuttunut ja että ennen hän olisi vain nauranut muiden mukana. Poikaystäväni sanoi ettei ikinä ennen ole joutunut sietämään heiltä sellaista käytöstä ja ettei hän koskaan olisi vain naureskellut mukana tuollaisessa touhussa.

Tilanteessa oli kuitenkin vielä yksi mutka. Poliisit sanoivat että he haistavat poikaystäväni hengityksestä alkoholin, mutta eivät voi puhalluttaa häntä ennen kuin hän ajaa autoa ja jos sitten alkoholipitoisuus on yli rajan, poikaystävä saa syytteen rattijuopumuksesta. Vaikka olimme melkein varmoja että hänellä ei ollut alkoholia enää veressä, emme uskaltaneet riskeerata. Kiltit poliisit suostuivat onneksi ajamaan automme kauemmas biletalolta ja lopulta toinen poliiseista sanoi että hän puhalluttaa poikaystäväni koska olisi tyhmää jos joutuisimme odottelemaan autossa turhaan. Olin myös kertonut että meillä on koira kotona odottamassa ja uskon että sekin saattoi vaikuttaa asiaan. Poikaystävä puhalsi pyöreän nollan ja pääsimme vihdoin ajamaan kotiin. Voi että olin onnellinen kun pääsimme pois sieltä. Poliisit kysyivät että haluammeko auton sotkijat syytteeseen, mutta sanoimme että emme halua ongelmia, halusimme ihan oikeasti vain pois sieltä ja poliisit tuntuivat tyytyväisiltä siihen.

Olen kuitenkin aika järkyttynyt siitä millaisen porukan kanssa jouduimme olemaan tekemisissä. En ikimaailmassa ole tavannut tuollaisia ihmisiä, ja toivottavasti en ikinä enää joudukaan tapaamaan. He ovat tämän maailman ehdotonta pohjasakkaa, täysin arvottomia paskiaisia minun silmissäni. En yleensä toivo kenellekään mitään pahaa ja olen muutenkin ihmisrakas henkilö, mutta en voi sanoa toivovani niille tyypeille yhtään mitään hyvää. En todellakaan voi käsittää miten sellaisia ihmisiä on olemassa. Ehkä olen elänyt pumpulissa tähän asti ja kuvitellut että aikuiset ovat joka paikassa edes jollain tasolla aikuisia ja tietävät vastuunsa ja että kaikilla ihmisillä on edes jonkinlainen kunnioitus muita kohtaan, mutta väärässäpä olin. Minä ja poikaystäväni olemme hyviä ihmisiä emmekä ansaitse tuollaista käytöstä keneltäkään. Emme tietenkään aio olla enää missään tekemisissä niiden ihmisten kanssa. Toivottavasti hekään eivät häiritse elämäämme tämän enempää. Poikaystäväni sanoikin että miten ihmeessä tuollaista voi tapahtua ja miten epäreilua se onkaan, sillä me vain haluamme elää rauhassa tavallista elämää ilman mitään ihme draamoja. Normaalia elämää, jossa ihmisillä on tavoitteita elämällään, kunnioitusta muita kohtaan ja vastuuta omasta käyttäytymisestään.

Koko tämä episodi tuntuu muutenkin ihan epätodelliselta. En ole koskaan aikaisemmin joutunut soittamaan poliisia, ja tuntuu että tämä tapahtuma on enemmänkin jonkun Johanna Tukiaisen elämästä kuin minun. Huh huh. Kaikkea sitä maailmalla näkeekin. Tästä lähtien pysyn kotona jos vähänkin tuntuu siltä että saattaisi olla tuollaista porukkaa liikenteessä. Nyt menen etsimään jotain syömistä ja takaisin nukkumaan. En ole tänään syönyt mitään joten ostan varmaan alakerran kaupasta jotain pikaista ja helppoa ja ellen löydä Dukan-ystävällistä ruokaa, palaan Dukanille vasta huomenna.

Voi ei

Tänään tuli eteen ärsyttävä tilanne. Nimittäin poikaystävän kaverilla on synttäribileet ja poikaystävä lupasi että menemme mukaan juhlimaan. Tämä tuo minulle montakin ongelmaa Dukanin suhteen. Joudumme jäämään bilepaikkaan yöksi, koska se on niin kaukana. Joudun siis jälleen syömään muiden armoilla ja en kehtaa tuntemattomassa kyläpaikassa nirsoilla ja kieltäytyä ruuasta. Bileissä myös luonnollisesti juodaan. "Joudun" juomaan itsekin, sillä en todellakaan jaksa katsella tuntemattomia humalaisia ihmisiä selvin päin. Olen sitä paitsi varsinkin uudessa porukassa usein vähän ujo, joten muutama siideri auttaa siinäkin asiassa aika paljon. Annan siis tämän illan mennä vähän poskelleen, MUTTA en missään nimessä halua jatkaa huonoilla teillä yhtä iltaa pidempään! Olen yleensä tosi huono jättämään sitä porsastelua vain yhteen iltaan, joten kaipaisin ehkä vähän potkimista myös teiltä lukijoilta. Jos olen tavallaan vastuussa teille, ruotuun pääseminen on helpompaa! Minulla ei oikein ole muuta vertaistukea kuin te, joten nyt teistä olisi todella apua. Lupaan tulla huomenna kertomaan miten menee, ja lupaan myös, että huomis-iltaan mennessä olen taas kiltti Dukanilainen.

Nyt laittautumaan, wish me luck!

Cruise-osio

Vihdoin ja viimein tuosta yläpalkista löytyy Attack-vaiheen ohjeiden lisäksi Cruise-vaiheen ohjeet. Sain sopivasti kirjoitettua ne loppuun kerratessani huomenna alkavaa cruisea. En varmaankaan ihan heti kirjoita kahden viimeisen vaiheen kuvauksia, sillä niissä on taas oma paneutumisensa ja ajattelin syventyä niihin tarkemmin vasta sitten kun olen niitä aloittamassa. (Jos joku ihan välttämättä tarvitsee ohjeet ja pyytää niitä, voin kirjoittaa ne aikasemminkin.)

Tänään kävin kaupassa ja ostin ihanan näköisiä kirsikkatomaatteja, tummanpunaisia paprikoita, kurkkua ja rapsakkaa jäävuorisalaattia. En ole valitettavasti jääsalaattia täältä löytänyt, ja muutenkin salaatit tuppaavat olemaan pusseissa valmiiksi pestyinä ja revittyinä. Siksi ne varmaan menevät pilalle niin äkkiä. Suomen reissulla tulen nauttimaan suunnattomasti tuotteista joita täältä ei saa, tai jotka täällä ovat huonompia kuin Suomessa. Ehkä suurin himotuksen kohteeni on kunnon suomalainen raejuusto. En ole täällä törmännyt kuin yhteen rasvattomaan raejuustoon ja kyseinen tuote maistuu ihan kamalalta. Olisi ihana syödä lounaaksi raejuustoon sekoitettua tonnikalaa tai laittaa raejuustoa PV-päivinä salaatin joukkoon. Vesi kielellä täällä jo noita ihanuuksia odottelen.

Huomenna siis cruisea! Nyt iltapalalle ja nukkumaan.

Viimeinen Attack-päivä

Tänään on päivä 10, eli huomenna alkaa Cruise-vaihe. Aamupaino oli 71,5kg eli alaspäin mennään edelleen! Ei oikeastaan tekisi edes mieli aloittaa Cruisea kun Attack menee näin kivasti, mutta 10 päivää on maksimiaika Attackilla. Jatkoin tänään dieettiohjeiden kirjoittamista ja koitan saada illemmalla Cruisen ohjeet tänne blogiin, vihdoinkin. Samalla kertautuu vielä itsellekin, että mihin Cruisessa pitää kiinnittää huomiota. Pitää myös ottaa selvää onko kukaan kokeillut 2/2-rytmiä Cruisella, sillä se kuulostaisi itselle parhaalta vaihtoehdolta. Täällä kasvikset menevät pilalle jotenkin tosi nopeasti ja olisi parempi jos voisi ostaa kerralla kahden päivän satsin kasviksia ja syödä ne kaikki ennen proteiinipäivien kasvistaukoa. Yhden päivän satsia on vaikea ostaa, koska pakkaukset ovat aika isoja. Ja 1/1-rytmillä välipäivän jälkeen ne ovat jo menneet vähän huonoksi. Mmm nyt kun aloin ajatella kasviksia, alkoi ihan tehdä niitä mieli. Punainen paprika, kirsikkatomaatit, kurkku ja jääsalaatti ovat herkkuani. Muutin mieltäni, sittenkin on kiva aloittaa Cruise! ;)

Hei kaikki lukijat!

Oho, ensimmäistä kertaa katselin Bloggerin tilastoja ja huomasin että tätä blogiahan jopa luetaan! Jännää. Pari bloggaajaa oli jopa linkannut blogini omassa blogissaan, kiitos siitä! Olen aina ollut tosi huono "verkostoitumaan" ja ei tämänkään blogin tarkoitus ole saada mahdollisimman paljon lukijoita, vaan kirjoittaa itselle ja muille asiasta kiinnostuneille Dukan-dieetistä. Ihan tosi tosi oikeasti olen niin innoissani tästä että haluaisin kaikkien paino-ongelmien kanssa painiskelevien löytävän tämän dieetin ja kokeilevan sitä. Tiedän että mikä sopii minulle, ei välttämättä toimi toiselle, mutta kyllä silti suosittelisin antamaan Dukanille mahdollisuuden.

Huolimatta siitä mitä juuri sanoin, on mahtava huomata että blogia luetaan. Tiedän omastakin blogikäyttäytymisestä sen, että useimmat eivät koskaan kommentoi lukemiaan blogeja ja siksi on vaikea arvioida käykö blogissa kukaan. En ole lähtenyt mukaan siihen villitykseen että aina postauksen lopuksi kysytään joku puoliturha kysymys jolla lukijat saataisiin kommentoimaan. Ilman muuta kannustan kommentoimaan täälläkin, mutta olen itse aina vieroksunut sitä hassun ja väkinäisen oloista kyselyä, tyyliin "Mulla on jo vähän tullu rusketusta, entäs teillä?". Minä kysyn jos on jotain oikeaa kysyttävää, mutta kukin tyylillään. Ehkä tämä mielipiteeni tuntuu jostakin vähän epäsosiaaliselta tai jopa töykeältä, mutta en missään nimessä tarkoita sitä niin. Otan aina mielelläni vastaan esim. linkkejä muihin laihdutusblogeihin, laihiskokemuksia (varsinkin Dukaniin liittyen) tai vaikka pelkän tervehdyksen että moi, luen blogiasi! Ja ne jotka kyselevät blogeissaan saavat ihan rauhassa tehdäkin niin, tämä nyt oli vain oma mielipiteeni. Luen kyllä silti kaikenlaisia blogeja, kysellään niissä tai ei. =)

Minulla oli joku toinenkin tärkeä aihe mielessä, mutta se ehti tässä kirjoittaessa kadota aivojen syövereihin... Toivotaan että muistuu vielä mieleen.

Päivä 9.

Aamupaino oli tänään 71,8kg, eli nyt ollaan päästy ennen lomaa olleisiin lukemiin ja vähän ylikin! Paino on pudonnut yhteensä 2,6 kiloa. Tästä on kiva jatkaa ja on entistä enemmän motivaatiota olla repsahtamatta, kun tietää että sitten joutuu taas aloittelemaan alusta ja tavoitepainon saavuttaminen siirtyy kauemmaksi tulevaisuuteen.

Tein eilen oat bran muffinsseja, joista tuli ihan hyviä. Laitoin tosin makeutusainetta ihan liikaa ja ohjeessa sitä olisi ollut vielä enemmän. Testailen muffinssireseptejä takuulla enemmänkin, sillä ne ovat niin helppoja syödä kiireessä aamupalaksi tai ottaa mukaan välipalaksi. Laitan reseptin tännekin kunhan testaan sitä vielä kerran ja pikkuisen tasoittelen aineiden määriä. Poikaystäväkin yllättäen tykkäsi oat bran-muffinsseista. Hän sanoi ensin että ne maistuvat ihan puurolle, mutta söi sitten kuitenkin kolme putkeen. Heti uunista tulleina ne olivat ihan hyviä, mutta mielestäni ne maistuivat paremmalta tänään. Lämmitin niitä hetken mikrossa ja söin sellaisenaan. Makeutusaineen maku jää suuhun aika ikäväksi jälkimauksi, mutta uskon että se korjaantuu kun ensi kerralla laitan makeutusta reilusti vähemmän.

Attack jatkuu

Päätin olla Attack-vaiheessa sen täydet 10 päivää kun on mennyt sen verran helposti elämä ilman kasviksia. Kolme päivää siis pelkkää proteiinia vielä. Eilen pääsi protskuruuat melkein loppumaan enkä syönyt sitten kovin paljoa, mutta eipä ollut nälkäkään. Nyt tosin nälkä kurnii ja menen kohta aamupalalle. Piti herätä "jo" puoli kymmeneltä kun sähkömies tuli asentamaan uutta sähkömittaria (oli muuten aika komea nuori kaveri!) ja piti olla avaamassa ovia. Eihän tuossa muuten mitään, mutta menimme nukkumaan vasta viiden maissa. Unet jäivät siis vähäisiksi ja tuntuu että väsymys vielä vähän lisää nälkää.

Olen miettinyt vaihtoehtoja oat bran galetelle kun lähikaupasta ei saa fromage fraisia ja sitten joudun syömään oat branit munakkaan kanssa, jossa ne eivät ole niin hyviä. Jostain luin oat bran muffinsseista, jotka kuulostavat kyllä tosi hyviltä. Pitää etsiä resepti ja katsoa ovatko ne sopivia Dukanille. Laitan sen sitten tänne jos löydän. Muffinssi olisi ihanaa vaihtelua aamupalaksi. Niitä kun tekee kuitenkin kerralla enemmän, niin ei tarvitse olla aina heti aamusta kokkailemassa. Olen hirveä laiskimus mitä kokkaamiseen tulee. En myöskään koskaan ole ollut mikään kovin hyvä kokki, ja minulle on jotenkin ihan mahdotonta miettiä mitä uutta sitä kokkailisi. En vain keksi mitään ja teen aina niitä samoja vanhoja jo puulta maistuvia ruokia. Jos jollain on mielessä joku hyvä proteiini- tai protsku-kasvis-resepti niin otan innolla vastaan! Saisi vähän vaihtelua syömisiin. Minulla on vaan ne ainaiset pihvit pannulla paistettuna, savulohi sellaisenaan, kana myös pannulla lähes rasvattoman tuorejuuston kanssa ja katkaravut joita vedän naamariin suoraan rasiasta. Hyväähän nuo kaikki ovat, mutta eiköhän se kyllästyminen iske jossain vaiheessa.

Nyt joka tapauksessa aamupalalle!

Hyvä olo

Paino oli tänään sama 72,3kg kuin eilenkin. Fiilis on hyvä ja edelleenkin dieetin suhteen kaikki menee kivasti. Alkupäivien hurjien mielitekojen jälkeen ei ole uusia mielitekoja ollut oikeastaan ollenkaan. Jos nyt alkaa yksityiskohtaisesti miettiä jotain herkkuja, niin kyllähän niitä alkaa tehdä mieli, mutta pitää vain olla ajattelematta niitä.

Vaikka kiloja ei ole lähtenyt vielä kuin pari, huomaa olon keventyneen huomattavasti turvotusten ja nesteiden kadottua. Olenkin vaihtanut isot roikkuvat t-paidat normitoppeihin ja hyvin istuviin t-paitoihin kotona hengatessani. Ulos lähtiessä laitoin ennen aina jonkun löysähkön hupparin tai muun vastaavan peittämään pullottavaa mahaa, mutta nyt voi uskaltautua uloskin niissä kireämmissä paidoissa. Olen miettinyt sitä että sitten kun Dukan-dieetti on osaltani ohi (tai siis kun olen viimeisessä, loppuelämän kestävässä vaiheessa) uskon ihan täysin siihen että yksi päivä pelkkää proteiinia viikossa todella pitää kilot poissa. Jos on joku erikoinen tilaisuus edessä, voi varmaan olla attackilla muutaman päivän ja pääsee kivasti eroon turvotuksista. Ihana tietää että Dukanissa on systeemi joka pitää huolen siitä etteivät kilot tule takaisin. Kyllähän useimmat nimittäin ainakin joskus ja osittain onnistuvat laihduttamaan, mutta ne kilot tulevat aina takaisin. Tai ainakin saa ihan hirveän tarkkaan katsoa mitä suuhunsa laittaa. Ei sellaista kukaan perusjamppa jaksa pitempiä aikoja. Se on kuin olisi laihiksella vaikka ei olekaan.

Pikapäivitys

Tänään aamupaino oli 72,3kg. On Se aika kuusta, joten ihan ymmärrettävästi painonnousu hidastuu vähäksi aikaa. Söin taas aamupalaksi katkarapuja, lounaaksi lohta ja illalliseksi kanaa. Nyt nautiskelen vielä kreikkalaisen jogurtin ennen nukkumaanmenoa.

Kaikki on ihan ennallaan, ei raportoitavaa. Paitsi voisin kai mainita, että peräpäästä on koko dieetin ajan tullut pelkästään löysää tavaraa. Ei siis ainuttakaan kiinteää versiota. Ei siinä sinällään mitään uutta ole, minulla on pienen ikäni ollut melkein päivittäin vatsa löysällä. Mutta nyt se tuntuu olevan, jos mahdollista, vielä löysempää, joten ajattelin mainita. Jos vaikka joku koittaa dieettiä ja kohtaa samanlaista suolen toimintaa, niin ei tule sitten yllätyksenä. =D

Kuvia jee!

Vihdoin sain aikaiseksi optimoida kuvat blogia varten (eli naaman suttaus ja kuvien pienennys). Eipä niissä mitään kummoista tosin ole, normi lomakuvia. Karsin joukosta yhden järkyttävän läskikuvan, josta kyllä tulee mahtava "ennen"-kuva laihdutukseen! Ilman meikkiä, kiiltävän hikinen naama, rintsikoiden sijaan mekon alla oleva uikkari (eli lässähtäneet tissit) ja pieni otollisesti viuhahtanut tuulenhenkäys joka vielä pullotti mekkoa vähän entisestään, tekivät kaikki yhdessä kuvasta ihan hirvittävän kamalan! En ole vielä valmis sitä julkisesti esittelemään, mutta ehkä sitten kun olen laihtunut tavoitteeseeni, voin tosiaan käyttää sitä ennen-kuvana. Mutta tässä siis lomakuvia! Klikkaamalla saa isommaksi.

Tässä ihanainen yksityinen uima-altaamme iltavalaistuksessa.

Minä! Tämä ei ole se kamala tuulenvire-kuva, vaikka tässäkin tuuli kivasti puhaltaa.

Ostin lomaa varten nämä varvassandaalit, mutta ei tullut käytettyä kovin paljoa. Nätit kengät silti.

Nämä sen sijaan olivat superahkerassa käytössä. Tosi hyvät jalassa, eivätkä puristaneet tai hanganneet ollenkaan! Ja tosi söpöt sekä sattumoisin lempiväriäni.

Sain isiltä joskus tuliaisiksi Intiasta tuollaisen onnenkorun. Sinne voi kirjoittaa pienen lappusen sisälle, jossa voi olla joku toive tms. Minulla siellä on poikaystävän kirjoittama rakkauslappu. =)

Rannalla Kindlen kanssa. Mahtava laite, suosittelen! Se on siis kirjojen lukulaite Amazonilta. Superkäytännöllinen reissussa.

Ajelimme majapaikan lähiympäristössä ja löysimme tälläisen ihmeellisen järven. Vesi oli ihan luonnottoman turkoosia, vaikka ei se tässä kuvassa pääse ollenkaan oikeuksiinsa. Oli hienon näköinen.

Sama järvi. Tässä paikassa otettiin myös se kuuluisa hirveä valaskuva...

Nuo jäätelöt näyttivät niin taivaallisilta että oli pakko pysähtyä nappaamaan kuva, vaikka meillä ei sitten muka ollutkaan aikaa ostaa mitään. Nytkin tulee vesi kielelle kun noita katsoo... Äkkiä seuraavaan kuvaan!

Minä taas, poseeraamassa. En ole ennen harrastanutkaan "pitkä paita+leggings"-yhdistelmää ja olo tuntui aika alastomalta. Ihan kuin olisi unohtanut housut kotiin.

Siinäpä ne. Kenkäkuvia ei nyt ollut tuon enempää kun en reissussa ostetuista kengistä ole vielä ottanut kuvia. Ehkäpä niitäkin joskus laitan.

Tänään oli aamupaino 72,4kg. Enää puoli kiloa reissua edeltäneeseen painoon. Päänsärkyä ei onneksi ole tänään enää ollut. Söin aamupalaksi läjän kinkkua (kun en jaksanut laittaa mitään) ja lounaaksi lohimedaljonkeja sitruunalla maustettuna. Jogurtit pääsivät loppumaan, joten välipala jäi väliin (hah!), mutta kohta pitäisi taas iltaruokaa mietiskellä. Pitää kauppaankin vielä ehtiä, kun vessapaperikin loppui ja niitä jogurtteja olisi kiva saada.

Kuvia huomenna!

Hei sain ne kuvat tänään sentään siirrettyä koneelle! Huomenna siis laittelen niitä esille.

Tänään oli ihan hirveä helvetillinen maailmanlopun päänsärky. Se tulee näköjään aina tässä kolmen-neljän päivän jälkeen. No, ei pidä repsahdella ettei sitten tarvitse enää kertaakaan aloittaa dieettiä alusta ja kärsiä tuosta kamaluudesta. Ei voinut edes syödä mitään kun päätä särki niin kovaa että oksetti ja kuvotti ja itketti ja vaikka mitä. Buranat eivät toimineet, mutta kyllä se sitten päivän mittaan hellitti, varsinkin sen jälkeen kun olin syönyt. Voi miten jumalallinen tunne nyt onkaan kun kipu on tuoreessa muistissa ja nyt se on poissa. Ah.

Söin tänään sekalaista kanaa, lihasuikaleita, savulohta ja katkarapuja. Nyt onkin aika mennä sänkyyn, mutta meillä on tapana katsoa poikaystävän kanssa jakso tai pari Buffy vampyyrintappajaa läppäriltä sängyssä ennen nukkumaanmenoa, joten se taitaa olla tänäänkin ohjelmistossa (ollaan kutoskauden lopussa, joten enää yksi kausi jäljellä, yhyy). Otan siihen seuraksi iltapalajogurtin kun en sitä vielä tänään ole syönyt.

Attack hyvässä vauhdissa

Dieetti on taas lähtenyt käyntiin tosi kivasti. Samoin kuin laihtuminen. On niin ihana mennä vaa'alle kun aina on jotain lähtenyt! Ainoastaan vähän harmittaa ajatella missä lukemissa tässä oltaisiinkaan jos loma ei olisi sotkenut tahtia... Mutta eihän noin saa ajatella. Pitää vain pitää huoli siitä, että sellaisia taukoja ei enää tule. Olen menossa Suomeen pariksi viikoksi heinäkuussa, ja aion kyllä syödä muutaman ruisleivän ja mahdollisesti karjalanpiirakoita munavoilla, mutta sovellan dieettiä vain ihan vähäsen sen reissun aikana. Tällä kertaa EN ANNA dieetin mennä puihin!!

Tänään aamupaino oli 72,6kg. Enää 0,7kg matkaa siihen mitä olin ennen reissua, ja siitä sitten hurjaa haipakkaa kohti tavoitepainoa.

Olen muuten aikamoinen lupailija niiden lomakuvien suhteen, mutta en ole vieläkään saanut aikaiseksi siirtää niitä koneelle. Innostuin toissapäivänä lukemaan kynsiblogeja ja ryntäsin eilen kauppaan ostelemaan ihania kynsilakkoja. Eilinen meni sitten niitä testaillessa ja unohdin koko lomakuvat ja kenkien esittelyn. Katsotaan jos tänään saisi aikaiseksi.

Toinen jes!

Eilen illalla oli ihan hirveät mieliteot. Siivosin vähän kaappeja ja löysin vaikka mitä suklaita ja karkkeja, mutta kiikutin ne kiltisti aina poikaystävän pohjattomaan mässykuiluun. Sitten hän ehdotti vielä että haetaan jostain pikaruokapaikasta iltaruuat! No ajoimme kiinalaiseen ja minä aikani siinä menua katseltuani totesin ettei siellä ole mitään mitä voisin syödä. Houkutus sortua oli hirmuinen, mutta niin vain kävelin ulos ostamatta mitään. Poikaystävä halusi kebabin, joka tosin on täällä erilaista kuin Suomessa. Täällä "kanakebab" tai normi kebabliha ostetaan yleensä naan-leivän kanssa. Mukana tietysti tulee myös rankalaiset, ollaanhan sentään Brittilässä. Olin tänne muutettuani ihan järkyttynyt kun joka ikiseen ateriaan kuuluu ranskalaiset. Kiinalaisessa pitää erikseen tilata riisi (ja usein tarjolla ei ole keitettyä riisiä, ainoastaan fried rice), tai muuten annos tulee ranskalaisilla. Kiinalaisessa! Kyllä on ihme paikka.

Nyt eksyin raiteilta.. Niin siis pointtina oli että menimme vielä kebabbilaan, enkä ostanut sieltäkään mitään! Siis riemuvoitto houkutuksien saralla. Ja se palkittiin tänään aamulla, sillä paino oli 73,2kg. Jee! Tuostahan päästään taas ennen lomia saavutettuihin lukemiin alta aikayksikön.

Tänään söin rasiallisen pikkukatkarapuja aamupalaksi, kalkkunaleikepihvejä päivällä ja iltaruokaa tässä vielä mietiskelen. Pihviä tai lohta löytyy jääkaapista, joten niistä pitää valita.

Olen juonut ihan hirveästi light cokista, vaikka alunperin ei pitänyt juoda sitä ollenkaan. Näin sitä laihiksen aikana periaatteet muuttuu. Vähennän kyllä sitä juomista kunhan laihis on hyvällä mallilla. Nyt vain on tosiaan ollut niitä mielitekoja ja cokiksen juonti auttaa niihin aika hyvin.