Kotona ollaan

Väsyttää aika pirusti, mutta nyt on pakko vähän avautua jollekin. Nimittäin sen lisäksi että eiliset bileet pilasivat hetkeksi dieettini, oli muutenkin ehkä elämäni paskin ilta. Poikaystävä ei ollut nähnyt kavereitaan melkein vuoteen, eikä hän yleensä muutenkaan vietä aikaa sen porukan kanssa. Hän varoitti jo etukäteen että ne tyypit ovat aika ronskeja puheiltaan ja välillä hölmöilevät muutenkin, mutta emme kumpikaan olisi arvanneet miten perseestä ilta voikaan olla.

Poikaystävä sai aika paljon sietää vittuilua ja "leikkimielistä" tönimistä ja sellaista poikien painimista heti alusta asti. Aina kun poikaystäväni ei ollut samassa huoneessa kanssani, jouduin kuuntelemaan ihan hirveän törkeää puhetta muutamalta tyypiltä. Yritin aluksi sanoa että ihanko oikeasti te puhutte noin naiselle, mutta se vain pahensi asiaa. Poikaystävänikin yritti hillitä heidän puheitaan aina paikalla ollessaan, mutta ei se mitään auttanut. Emme voineet tehdä asialle oikeastaan mitään, sillä heitä oli enemmän ja vastaansanomisesta olisi seurannut vain ongelmia. En viitsi tähän kirjoittaa mitä kaikkea minulle sanottiin ja ehdoteltiin, mutta illan teemana tuntui olevan minun oloni mahdollisimman tukalaksi saaminen. Luulisi että varsinkin toisesta maasta tullut uusi henkilö yritettäisiin saada tuntemaan olonsa kotoisaksi, mutta tuntui että he yrittivät täysin päinvastaista. Ehdotteluihin kuului poikaystäväni haukkuminen ja he sanoivat että saisin jonkun paljon paremmankin, esimerkiksi yhden heistä. Mietin mielessäni että mieluummin järsisin oman käteni poikki kuin olisin sellaisten kusipäiden kanssa. He myös kuvailivat todella yksityiskohtaisesti mitä tekisivät kanssani ja kyselivät kaikkea todella törkeää. Olin vain hiljaa ja välillä koitin siirtyä toiseen huoneeseen, mutta he tietenkin seurasivat. Törkypuheet jatkuivat koko illan ja yön ja laskin suunnilleen minuutteja siihen että aamu tulisi ja pääsisimme lähtemään.

Yhdessä vaiheessa tyypit taas riehaantuivat ja poikaystävää kannettiin pitkin taloa parin tyypin toimesta. Huomasin vähän ajan päästä että hän on ihan valkoinen. Kaverit alkoivat olla liian kovakouraisia ja kun poikaystävä yritti päästä irti heidän otteestaan, hänen kylkiluunsa jotenkin kruntsahtivat ja häntä sattui ihan oikeasti. Lopulta tyypit päästivät hänet alas ja hän ei meinannut edes pysyä tolpillaan. Poikaystäväni ei juonut koko iltana kuin kaksi olutta näön vuoksi, koska hän sanoi että bileet näyttävät vähän siltä, ettei siellä kannata olla humalassa. Olin samaa mieltä ja siemailin paria siideriä mahdollisimman hitaasti.

Joka tapauksessa poikaystäväni sanoi, että hän haluaa mennä johonkin lepäämään, sillä häntä sattui (mutta mitään ei onneksi ollut murtunut tai muutenkaan pahempaa vahinkoa tapahtunut). Bileiden isäntä vei hänet tyhjään huoneeseen jossa hän pääsi makuulle. Poikaystäväni yritti saada minuakin jäämään nukkumaan, mutta tiesin että muut ihan varmasti suunnittelisivat kaikkea typerää meidän varallemme jos olisimme molemmat nukkumassa, joten jäin istumaan muiden kanssa varmistaakseni, että voin ehkä estää typerimmät suunnitelmat. Ja oikeassa olin, vähän ajan kuluttua muut alkoivat suunnitella "hauskaa" jekkua, jossa he ajaisivat poikaystäväni kulmakarvat ja hiukset. Sain aluksi tempun estettyä sanomalla että poikaystävällä alkaa keskiviikkona uusi työ, joka on erittäin tärkeä ja siellä ei katsota hyvällä tuollaisia temppuja, oli se sitten kenen syy tahansa. Vähäksi aikaa tyypit siis unohtivat tuollaiset typeryydet, kunnes bileiden isännän äiti ehdotti samaa temppua uudestaan. Siis luitte oikein, äiti! Siinä vaiheessa olin menettänyt jo lähes kaiken toivon ihmiskuntaan. En vieläkään voi uskoa miten aikuiset ihmiset olivat siellä talossa samalla tasolla kuin teini-ikäiset lapsensa! Järkyttävää. Äiti myös istui samassa huoneessa kuuntelemassa niitä törkypuheita joita muut minulle puhuivat ja hän vain nauroi mukana. Luulisi että toinen nainen ymmärtäisi ettei kukaan halua sellaista kuunnella, mutta olin väärässä siinäkin. Todella kuvottava ihminen.

No seurue lähti estelyistäni huolimatta toteuttamaan suunnitelmaa. Poikaystäväni oli onneksi puoliunessa ja menetti vain pikku tupsun kulmakarvoja, mutta meininki oli mennyt ihan liian pitkälle. Yksi tyypeistä yritti myös ajaa minun hiuksiani ja kulmakarvojani, mutta olin onneksi sen verran vieras vielä heille, että napakka sanominen riitti lopettamaan sen touhun. Menin siinä vaiheessa itsekin nukkumaan poikaystävän viereen, mutta kulmakarvatemppu yritettiin toteuttaa vielä kaksi kertaa ja lopulta koko hereillä ollut seurue tuli yhtäkkiä meidän huoneeseen ja alkoi poltella siellä tupakkaa ja jatkaa juomistaan ja vittuiluaan. Siinä vaiheessa poikaystäväni sai tarpeekseen. Hän sanoi että me lähdemme nyt kotiin. Hän oli jo ajokunnossa, mutta ongelmana oli se, että talon omistaja oli tahallaan parkkeerannut autonsa siten, että meidän auto jäi nalkkiin emmekä pääseet lähtemään. Pyysimme että auto siirrettäisiin, mutta muut vain nauroivat ja sanoivat että minkäs teet, ette taida lähteä yhtään minnekään.

Siinä vaiheessa tilanne meni vielä naurettavammaksi. Pari ärsyttävintä tyyppiä hermostui siitä, että poikaystäväni ei mennyt mukaan "hauskanpitoon" ja he kaatoivat kolme pulloa olutta meidän auton penkeille!! Sen lisäksi he sylkivät autoomme ja yksi yritti tehdä autoon tarpeensa. Ihan käsittämätöntä käytöstä. Silloin poikaystäväni sanoi että joko talon omistajan auto siirretään tai soitamme poliisit. He eivät uskoneet ja kieltäytyivät edelleen siirtämästä autoa. Soitimme siis poliisit. Jouduimme odottamaan aika pitkään ja muut pilkkasivat meitä siinä ulkona odotellessamme että missäs teidän poliisit viipyvät, eivät taida olla tulossa ollenkaan. Lopulta poliisit kuitenkin tulivat. Muut liukenivat nopeasti paikalta takaisin sisälle ja selitimme poliiseille mikä oli tilanne. He näkivät että autoamme oli vahingoitettu ja he tajusivat miten hankalassa tilanteessa olimme. Aluksi he sanoivat etteivät oikein voi tehdä mitään jos auton omistaja ei suostu autoa siirtämään. Olin jo ihan epätoivoinen siinä vaiheessa, mutta onneksi poliisit näyttivät huomanneen etteivät he voi jättää meitä sinne, sillä autoamme olisi ihan varmasti vahingoitettu ja pari pahinta tyyppiä bileistä oli uhkaillut poikaystävääni ja sanonut että he tietävät missä asumme jne. Se kamala äiti tuli pihalle juttelemaan poliisien kanssa ja koitti väittää että he olivat vain yrittäneet estää poikaystävääni ajamasta humalassa. Hän valehteli poliiseille törkeästi päin naamaa ja kieltäytyi luovuttamasta blokkaavan auton avaimia. Kuulin poliisien juttelevan keskenään että miten se nainen selvästi vain halusi aiheuttaa draamaa ja miten he uskoivat meitä eivätkä muita talossaolijoita. Hyvä niin, sillä olisi ollut kamalaa jos meitä ei olisi uskottu. Yhdessä vaiheessa se nainen kehtasi jopa sanoa että kaadoimme itse kaljat autoon! Poliisit sanoivat ettei asia ole niin, ja nainen sanoi että mitenkäs sen todistatte, tässä on sana sanaa vastaan. Hän myös sanoi että poliisit eivät voi mennä sisälle taloon ellei heillä ole kotietsintälupaa. Poliisit nauroivat ja sanoivat että nainen ei selvästi tiedä mitään siitä miten asiat oikeassa elämässä menevät ja että hän on katsonut liikaa poliisisarjoja. Kylläpä tuntui hyvältä kuulla se.

Tilanne meni siihen, että joko nainen antaa avaimet ja poliisit siirtävät auton, tai poliisit pidättävät sen henkilön joka sotki autoamme. Ainoa henkilö joka oli puolellamme, oli bileiden isäntä, synttärisankari. Ei hänkään kuitenkaan voinut tehdä oikein mitään muuta kuin yrittää ylipuhua äitiään antamaan auton avaimet. Nainen ihan lopulta todella vastahakoisesti antoikin avaimet poliisille ja pääsimme lähtemään. Sitä ennen nainen mulkoili poikaystävääni ja sanoi miten hän on muuttunut ja että ennen hän olisi vain nauranut muiden mukana. Poikaystäväni sanoi ettei ikinä ennen ole joutunut sietämään heiltä sellaista käytöstä ja ettei hän koskaan olisi vain naureskellut mukana tuollaisessa touhussa.

Tilanteessa oli kuitenkin vielä yksi mutka. Poliisit sanoivat että he haistavat poikaystäväni hengityksestä alkoholin, mutta eivät voi puhalluttaa häntä ennen kuin hän ajaa autoa ja jos sitten alkoholipitoisuus on yli rajan, poikaystävä saa syytteen rattijuopumuksesta. Vaikka olimme melkein varmoja että hänellä ei ollut alkoholia enää veressä, emme uskaltaneet riskeerata. Kiltit poliisit suostuivat onneksi ajamaan automme kauemmas biletalolta ja lopulta toinen poliiseista sanoi että hän puhalluttaa poikaystäväni koska olisi tyhmää jos joutuisimme odottelemaan autossa turhaan. Olin myös kertonut että meillä on koira kotona odottamassa ja uskon että sekin saattoi vaikuttaa asiaan. Poikaystävä puhalsi pyöreän nollan ja pääsimme vihdoin ajamaan kotiin. Voi että olin onnellinen kun pääsimme pois sieltä. Poliisit kysyivät että haluammeko auton sotkijat syytteeseen, mutta sanoimme että emme halua ongelmia, halusimme ihan oikeasti vain pois sieltä ja poliisit tuntuivat tyytyväisiltä siihen.

Olen kuitenkin aika järkyttynyt siitä millaisen porukan kanssa jouduimme olemaan tekemisissä. En ikimaailmassa ole tavannut tuollaisia ihmisiä, ja toivottavasti en ikinä enää joudukaan tapaamaan. He ovat tämän maailman ehdotonta pohjasakkaa, täysin arvottomia paskiaisia minun silmissäni. En yleensä toivo kenellekään mitään pahaa ja olen muutenkin ihmisrakas henkilö, mutta en voi sanoa toivovani niille tyypeille yhtään mitään hyvää. En todellakaan voi käsittää miten sellaisia ihmisiä on olemassa. Ehkä olen elänyt pumpulissa tähän asti ja kuvitellut että aikuiset ovat joka paikassa edes jollain tasolla aikuisia ja tietävät vastuunsa ja että kaikilla ihmisillä on edes jonkinlainen kunnioitus muita kohtaan, mutta väärässäpä olin. Minä ja poikaystäväni olemme hyviä ihmisiä emmekä ansaitse tuollaista käytöstä keneltäkään. Emme tietenkään aio olla enää missään tekemisissä niiden ihmisten kanssa. Toivottavasti hekään eivät häiritse elämäämme tämän enempää. Poikaystäväni sanoikin että miten ihmeessä tuollaista voi tapahtua ja miten epäreilua se onkaan, sillä me vain haluamme elää rauhassa tavallista elämää ilman mitään ihme draamoja. Normaalia elämää, jossa ihmisillä on tavoitteita elämällään, kunnioitusta muita kohtaan ja vastuuta omasta käyttäytymisestään.

Koko tämä episodi tuntuu muutenkin ihan epätodelliselta. En ole koskaan aikaisemmin joutunut soittamaan poliisia, ja tuntuu että tämä tapahtuma on enemmänkin jonkun Johanna Tukiaisen elämästä kuin minun. Huh huh. Kaikkea sitä maailmalla näkeekin. Tästä lähtien pysyn kotona jos vähänkin tuntuu siltä että saattaisi olla tuollaista porukkaa liikenteessä. Nyt menen etsimään jotain syömistä ja takaisin nukkumaan. En ole tänään syönyt mitään joten ostan varmaan alakerran kaupasta jotain pikaista ja helppoa ja ellen löydä Dukan-ystävällistä ruokaa, palaan Dukanille vasta huomenna.