Heipä hei! Ajattelin tulla kertomaan mitä minulle tällä hetkellä kuuluu. Kaikenlaisia elämänmuutoksia on ollut käynnissä viime aikoina. Muuttoa, uutta opiskelupaikkaa, parisuhdekriisejä ja sen sellaista. Enimmilläni painoin tämän vuoden alussa melkein 85 kiloa. Olin kolme-neljä kuukautta laihiksella (laskin kaloreita kalorilaskuri.fi -palvelussa, jota muuten suosittelen lämpimästi, olen käyttänyt sitä kaikkien laihisteni aikana ja se on todella monipuolinen työkalu!) ja paino putosi viitisen kiloa. Söin kuitenkin aika epäterveellisesti, sillä en koskaan ulkomailla asuessani oppinut kunnolla tekemään ruokaa paikallisista tarvikkeista. Nyt olen muuttanut takaisin Suomeen ja heti on kaikki helpompaa. Ennen muuttoa ja sen jälkeen olin yhteensä parisen kuukautta huonoilla teillä syömisen kanssa, mutta viikko sitten otin (taas) itseäni niskasta kiinni ja palasin kalorien laskentaan. Olen myös karkkilakossa, joka tarkoittaa aivan kaikkea karkeista suklaaseen, leivoksiin, sipseihin ja muihin hömpötyksiin. Olen myös jättänyt leivän, pastan ja perunan pois ruokavaliosta, eli jonkinasteista karppausta tässä kai harrastetaan. Yritän syödä kolmen tunnin välein, mutta se ei aina töiden takia onnistu.
Tällä hetkellä on taas tosi hyvä fiilis koko homman suhteen ja paino oli tänään 78,6 kg. Tunnen edelleen itseni siksi muodottomaksi läskikasaksi, josta viime merkinnässä kerroin, mutta nyt näkyy sentään valoa tunnelin päässä. Pääsin sisään ammattikorkeaan, enkä halua aloittaa elo-syyskuun vaihteessa opiskeluja läskimorkkiksissa. Olen myös kesätöissä aika kiireisessä työympäristössä, jossa ei pääse lainkaan istumaan. Vaikka se aluksi (ja vieläkin) tosi raskaalta tuntui, olen huomannut että on siitä apua laihduttamiseen. Toivon, että saisin jossain elämänvaiheessa liikunnan osaksi arkea. Kynnys liikkumiseen on vain niin pirun korkea, että en ole sitten teinivuosien nauttinut siitä tipan vertaa. Eihän se liikkumisen ilo tosin noin vain tupsahda kenenkään elämään, vaan sen eteen pitäisi tehdä töitä. Kesän ajan voin kuitenkin suht hyvillä mielin tyytyä työpäivien tuomaan liikuntaan. Katsellaan sitten opiskelujen alkaessa jos vaikka saisin itseni innostumaan uimisesta, siitä kun olen aina tykännyt. Mutta eihän sinne uimahalliinkaan kehtaa läskivuorena mennä. =P
En tiedä kiinnostaako tämän blogin löytäneitä kuulla laihiksestani säännöllisesti kun se ei enää Dukan-dieettiä ole. Sanon Dukanista jälleen sen, että se toimii aivan uskomattoman hyvin, mutta se vaatii paljon enemmän luonteen lujuutta kuin mitä minulta tällä hetkellä löytyy. Vaatiihan karkkilakkokin herkutteluun tottuneelta paljon, mutta minä huijaan itseäni hedelmillä ja aivan ihanalla uudellä löydölläni, Luonto+ mansikka-omena välipalarahkalla, joka on tosin Dukanille liian hiilaripitoista, mutta sopii erinomaisesti makeutensa ansiosta meikäläisen karkinnälkään. Joka tapauksessa, Dukanilla ollessa paino putoaa ihanan nopeasti, mutta repsahduksien hinta on kova. Jos Dukanilla ei pysy koko sen tarkoitettua kestoa ja kaikkia sen vaiheita, paino tulee aivan takuuvarmasti takaisin korkojen kera. Jos taas onnistuu pääsemään viimeisenkin vaiheen loppuun ja tunnollisesti pitää sen proteiinipäivän kerran viikossa, on luultavasti onnistunut painonhallinnassa loppuelämänsä ajaksi. Itse en enää yksinkertaisesti uskalla aloittaa Dukania, sillä vaikka juuri nyt uskoisin että aion pysyä ruodussa sen loppuun, on minun vain katsottava omaan laihdutushistoriaani ja näen, etten ole koskaan puolta vuotta pidempään onnistunut laihduttamaan. Minulla on usein 3-4 kuukautta onnistunutta laihdutusta, jonka jälkeen saatan olla pari kuukautta pahoilla teillä. Tänä vuonna tuo pari kuukautta ei tuonut kuin kaksi kiloa takaisin, mutta jos olisin ollut Dukanilla ja siitä repsahtanut pariksi kuukaudeksi, olisi painoa tullut takaisin varmasti vähintään kuusi kiloa ja olisin taas lähtökuopissa. Minun pitää siis tyytyä siihen, että paino putoaa hitaammin, mutta repsahdukset eivät tuhoa kaikkea tekemääni työtä.
Voin silloin tällöin tulla tänne kertomaan edistymisestäni (ellen vallan innostu kirjoittamisesta uudestaan ja kirjoita säännöllisesti) ja voisin koittaa ottaa tavoitteekseni kirjoittaa tuohon ylös kahden viimeisenkin Dukan-vaiheen kuvaukset, mutta älkää pidättäkö henkeänne, olen tainnut sen aiemminkin luvata enkä ole saanut aikaiseksi.
