Heipä hei! Ajattelin tulla kertomaan mitä minulle tällä hetkellä kuuluu. Kaikenlaisia elämänmuutoksia on ollut käynnissä viime aikoina. Muuttoa, uutta opiskelupaikkaa, parisuhdekriisejä ja sen sellaista. Enimmilläni painoin tämän vuoden alussa melkein 85 kiloa. Olin kolme-neljä kuukautta laihiksella (laskin kaloreita kalorilaskuri.fi -palvelussa, jota muuten suosittelen lämpimästi, olen käyttänyt sitä kaikkien laihisteni aikana ja se on todella monipuolinen työkalu!) ja paino putosi viitisen kiloa. Söin kuitenkin aika epäterveellisesti, sillä en koskaan ulkomailla asuessani oppinut kunnolla tekemään ruokaa paikallisista tarvikkeista. Nyt olen muuttanut takaisin Suomeen ja heti on kaikki helpompaa. Ennen muuttoa ja sen jälkeen olin yhteensä parisen kuukautta huonoilla teillä syömisen kanssa, mutta viikko sitten otin (taas) itseäni niskasta kiinni ja palasin kalorien laskentaan. Olen myös karkkilakossa, joka tarkoittaa aivan kaikkea karkeista suklaaseen, leivoksiin, sipseihin ja muihin hömpötyksiin. Olen myös jättänyt leivän, pastan ja perunan pois ruokavaliosta, eli jonkinasteista karppausta tässä kai harrastetaan. Yritän syödä kolmen tunnin välein, mutta se ei aina töiden takia onnistu.
Tällä hetkellä on taas tosi hyvä fiilis koko homman suhteen ja paino oli tänään 78,6 kg. Tunnen edelleen itseni siksi muodottomaksi läskikasaksi, josta viime merkinnässä kerroin, mutta nyt näkyy sentään valoa tunnelin päässä. Pääsin sisään ammattikorkeaan, enkä halua aloittaa elo-syyskuun vaihteessa opiskeluja läskimorkkiksissa. Olen myös kesätöissä aika kiireisessä työympäristössä, jossa ei pääse lainkaan istumaan. Vaikka se aluksi (ja vieläkin) tosi raskaalta tuntui, olen huomannut että on siitä apua laihduttamiseen. Toivon, että saisin jossain elämänvaiheessa liikunnan osaksi arkea. Kynnys liikkumiseen on vain niin pirun korkea, että en ole sitten teinivuosien nauttinut siitä tipan vertaa. Eihän se liikkumisen ilo tosin noin vain tupsahda kenenkään elämään, vaan sen eteen pitäisi tehdä töitä. Kesän ajan voin kuitenkin suht hyvillä mielin tyytyä työpäivien tuomaan liikuntaan. Katsellaan sitten opiskelujen alkaessa jos vaikka saisin itseni innostumaan uimisesta, siitä kun olen aina tykännyt. Mutta eihän sinne uimahalliinkaan kehtaa läskivuorena mennä. =P
En tiedä kiinnostaako tämän blogin löytäneitä kuulla laihiksestani säännöllisesti kun se ei enää Dukan-dieettiä ole. Sanon Dukanista jälleen sen, että se toimii aivan uskomattoman hyvin, mutta se vaatii paljon enemmän luonteen lujuutta kuin mitä minulta tällä hetkellä löytyy. Vaatiihan karkkilakkokin herkutteluun tottuneelta paljon, mutta minä huijaan itseäni hedelmillä ja aivan ihanalla uudellä löydölläni, Luonto+ mansikka-omena välipalarahkalla, joka on tosin Dukanille liian hiilaripitoista, mutta sopii erinomaisesti makeutensa ansiosta meikäläisen karkinnälkään. Joka tapauksessa, Dukanilla ollessa paino putoaa ihanan nopeasti, mutta repsahduksien hinta on kova. Jos Dukanilla ei pysy koko sen tarkoitettua kestoa ja kaikkia sen vaiheita, paino tulee aivan takuuvarmasti takaisin korkojen kera. Jos taas onnistuu pääsemään viimeisenkin vaiheen loppuun ja tunnollisesti pitää sen proteiinipäivän kerran viikossa, on luultavasti onnistunut painonhallinnassa loppuelämänsä ajaksi. Itse en enää yksinkertaisesti uskalla aloittaa Dukania, sillä vaikka juuri nyt uskoisin että aion pysyä ruodussa sen loppuun, on minun vain katsottava omaan laihdutushistoriaani ja näen, etten ole koskaan puolta vuotta pidempään onnistunut laihduttamaan. Minulla on usein 3-4 kuukautta onnistunutta laihdutusta, jonka jälkeen saatan olla pari kuukautta pahoilla teillä. Tänä vuonna tuo pari kuukautta ei tuonut kuin kaksi kiloa takaisin, mutta jos olisin ollut Dukanilla ja siitä repsahtanut pariksi kuukaudeksi, olisi painoa tullut takaisin varmasti vähintään kuusi kiloa ja olisin taas lähtökuopissa. Minun pitää siis tyytyä siihen, että paino putoaa hitaammin, mutta repsahdukset eivät tuhoa kaikkea tekemääni työtä.
Voin silloin tällöin tulla tänne kertomaan edistymisestäni (ellen vallan innostu kirjoittamisesta uudestaan ja kirjoita säännöllisesti) ja voisin koittaa ottaa tavoitteekseni kirjoittaa tuohon ylös kahden viimeisenkin Dukan-vaiheen kuvaukset, mutta älkää pidättäkö henkeänne, olen tainnut sen aiemminkin luvata enkä ole saanut aikaiseksi.
Tsemppiä laihduttamiseen! :) Ei se aina niin helppoa ole,mutta kun siihen saa kunnon tatsin,niin se sujuu. Itsellä paino on huidellut samoissa lukemissa,paitsi että tämän vuoden lähtöpaino oli korkeampi. Siitä saa niin voittajafiiliksen,kun saa painon kuriin.
VastaaPoistaHeippa!
VastaaPoistaToivottavsti käyt täällä viellä. Niin tuttua niin tuttua. en ole vielä ehtinyt lukea kuin dukan alkuselostukset ja nämä viimeiset kommentit, mutta kuin sauoraan omasta elämästä...
Minä kuulin vasta nyt dukanista ja tänään ensimmäistä päivää.
(liian vähän evästä töissä)
Osaatko sanoa voiko proteiinijauheita käyttää? En kisjasta enkä teksistäsi löytänyt?
Olisin todella kiitollinen
Blondi
Terhi totta, olen minäkin joskus laihdutuksessa onnistunut (vaikka paino onkin sitten tullut takaisin myöhemmin) ja se fiilis mikä silloin laihempana on melkein koko ajan päällä on mahtava!
VastaaPoistaBlondi: Vähän myöhässä tulee nyt vastaus, mutta muistaakseni Dukan sanoo kirjassa, että proteiinijauheita ei suositella, mutta hätätilassa niitä voi käyttää. Eli ei siis päivittäin tai kovin usein, mutta eivät ne kokonaan kiellettyjä ole.
Heippa ja kiitos vastauksesta. Osaatko sanoa, mikseivät ne ole suositeltavia?
PoistaProteeiinia paljon ja hiilareita ja rasvaa niukasti.
kakkosvaiheessa ei siis vielä hedelmiä?
Paljonko laihduit kuurisi aikana?
Mikä laidutustilanteesi on tällähetkellä?
Googlettamalla löytyi Dukanin viralliselta sivustolta tälläinen katkelma:
Poista"We don’t recommend protein powder as a part of the Dukan Diet. It's not that it is dangerous or of poor quality, it’s that protein powder does not constitute real food. People are not meant to get their nutrients from powder.
If you use protein powder as a weight loss aid, you will eventually tire of it and go back to eating real foods, at which point your weight will rebound.
In addition, protein powders are made up of highly concentrated proteins which can throw off your body’s natural balance. There is no reason to fill up on man-made powders rather than eating a good filet of fish, some grilled meat, cottage cheese or yogurt.
Protein powder is not any cheaper than protein rich foods so even from a financial stand point; buying powders doesn’t make any sense. The same applies to the protein drinks."
Eli heidän mukaansa on parempi saada proteiinit kunnon ruuasta kuin keinotekoisista jauheista, joihin on paljon helpompi myös kyllästyä kuin oikeaan ruokaan, ja siten epäonnistua laihdutuksessa. Proteiinijauheet eivät myöskään sovi kaikille. Ehkä siis on oman harkinnan varassa käyttääkö niitä jauheita vai ei.
Kakkosvaiheessa ei saa syödä hedelmiä, ainoastaan kasviksia listalta ja tietysti niitä proteiinipitoisia ruokia listalta myös.
En muista paljonko laihduin, mutta paino tippui paaaaljon nopeammin kuin esim. kaloreita laskiessa. Nopeasti se sitten tuli takaisinkin kun en onnistunut dieetillä pysymään (osittain elämäntilanteen takia).
Tällä hetkellä laskeskelen kaloreita ja välttelen leipää, pastaa ja perunaa. Olen myös kolmatta viikkoa karkkilakossa ja ei ole suurempia makeanhimoja ollut. Paino on siinä 77 kilon tienoilla, joten pikkuisen lähtenyt sitten viime kertoman. Hyvä fiilis laihiksen suhteen juuri nyt. =)
Hei minä vielä ;-)
VastaaPoistaKokoajan puhutaan rasvattamosta raejuustosta, mutta onko suuri synti jos käyttää normaalia 2% ja rahkahan ei myöskään ole täysin rasvatonta , en ole koskaan ainakaan nähnyt.
jos viitsit näitä vielä selvenyää, kiitollinen olen ma.
Rasvaton tarkoittaa mielestäni niitä joissa on 0,1 - 0,5% rasvaa. 2% ei ole rasvaton, mutta se on jälleen oman harkinnan varassa miten tarkasti haluaa ohjeita noudattaa.
PoistaItse sanoisin että jos raejuustoa tai rahkoja syö paljon, kannattaa varmaan pysytellä niissä alle puolen prosentin rasvapitoisuuksissa, mutta jos sitä silloin tällöin syö, ei varmaankaan dieetti siihen kaadu jos se on kaksiprosenttista.
Kiitokset vastauksista. kun nyt vauhtiin on päästy niin...
Poistaoliko niin että tyyliin 1 omena tai päärynä (tai hedelmä päivässä) mutta mitenkä marjojen kanssa???
(kirja kesken myönnetään ;-)
Aivan mahtavaa että jaksat vastailla ja koska olet guruni käytän sitä hyväkseni. ;-) Sinun blogisi sai innostumaan kokeiluu eikä kielitaidostasikaan haittaa ole.
Ihan mahtavaa, kuulin viime viikolla ensimmäisen kerran Dukan-dieetistä. Tänään neljäs päivä attack-vaihetta ja motivaatio hipoo pilviä :) Vähän pelottaa ajatus siitä, että ohjelman läpivieminen vaatii kovin pitkän tasapainovaiheen. Mutta ei auta kuin yrittää. Pudotettavaa on paljon, mutta kun alku on näin hyvä, uskon ja toivon onnistuvani. Kerrankin :) Kirja oli loppuunmyyty, mutta tilasin sen Suomalaisen kautta. Toivottavasti posti tuo sen pian! Hyvää jatkoa kaikille!
VastaaPoistaMoikka! Jännä kuinka ittellä sama elämäntilanne, asuin puolivuotta USAssa jossa sainkin parhaimmillaan 10 kg lisää. Nyt Suomessa asuessa nautin äärettömästi suomalaisesta ruoasta mitän on niin helppo valmistaa ja voi syödä hyvillä mielin. Pääsin myös korkeakouluun opiskeleen ja motivaatio noussut, jos nyt jo 8 kuukauden Suomessa asumisen jälkeen onnistuisin pudottaan ne ylimääräiset 6 kg, mitkä jäi nesteiden lähdettyä. Kuitenkin olen todella sokeri addiktoitunut ja se pilaa kaikki dieettini, en osaa syödä sitä kohtuudella. Kuulemma tuo kolme viikkoa olisi se kriittinen aika, sen jälkeen himo vähenisi huomattavasti. Kämppikseni kuitenkin saa minut aina sortumaan, joten kaikki dieetit tuntuvat olevan yhtä tyhjän kanssa..
VastaaPoistaOstin personal trainerin itselleni tammikuussa, mutta se aiheutti vain pakkomielteen syömisestä. Eli aamupalalla laskin jo tunteja seuraavaan ruokailuun, lounaalla tunteja välipalaan and so on, jolloin ahdistuin koko syömisestä enkä muuta sitten ajatellutkaan. Luonteeni on vielä ollut konttaamisiästä asti se, että mikä kielletään on pakko tehdä. Joten söin vain enemmän ja enemmän.. Ennen USAn muuttoa söin kun söin ja harrastin paljon liikuntaa, mitä rakastan. Pysyin laihana ja vartaloni oli vaatimattomasti sanottuna täydellinen. Nyt se on kaukana siitä, syömisestä on tullut pakkomielle ja liikunta on väkinäistä. Haluaisin kuollakseni palata takaisin edelliseen ja syytänkin kaikesta Amerikkaa.. huoh. Ihana tunne päästä avautumaan, laihat kaverini kun ei sitä ymmärrä.
Ihanaa, että olet jatkanut kirjoittamista :) Kovasti tsemppiä kuuriisi! Mainitsit, että voisit ehkä kirjoittaa Dukanin kaksi viimeistäkin vaihetta ja toivon sydämestäni, että jaksaisit/ehtisin sen tehdä. Olen vasta Dukania aloittamassa ja englantiin on sen verran surkeaa, että en oikein kirjan englanninkilisistä ohjeista saa tolkkua, kun osaamiseni on niin heikko.
VastaaPoistaIhanaa kesän jatkoa sinulle ja odottelen, jos ehdit tekstejä kirjoitella :)
Ei kai menetelmällä ja sen nimellä ole väliä, kunhan kilot pysyvät kurissa :)
VastaaPoistaAurinkoista loppukesää!
Hei, tsemppiä, kerää motivaatiota ja aloita sitten uudestaan, tosissaan. Itse sain motivaatiota ikävällä tavalla kollegalta, joka luuli minun olevan raskaana.. Kiloja kun oli kertynyt vuodessa 7, niin eipä se ihme (silloin 165/75). Päätin kokeilla sukulaisen suosittamaa dieettiä, elämäni ensimmäistä.
VastaaPoistaAloitin kolme viikkoa sitten kotikutoisen mukautetun dukanin: ensin kahdeksi viikoksi kaikki hiilarit ja sokeri pois, sitten viisi päivää hyökkäysvaihetta eli pelkkiä proteiineja. En halunnut suorilta laittaa elimistöä tähän ketoositilaan, sillä halusin nuo kaksi ekaa viikkoa harrastaa liikuntaa ja paljon kun siihen oli kerrankin aikaa ja mahdollisuuksia. Yhteensä tällä "mukautetulla dukanilla" on lähtenyt 2vkoa 5pvä 2,9kg, suurin osa noiden liikunnallisten viikkojen aikana (hyökkäysvaiheessa vain 0,7kg).
Hyökkäysvaihe oli siedettävä ja jopa kiva neljänteen päivään saakka, jolloin alkoi armottomasti väsyttää jo alkuillasta, kävely hidastui, keskittymiskyky töissä jotenkin väheni. Odotan ilolla että voin aloittaa huomenna kasvisten syönnin, tomaatti houkuttaa.
Pudotettavaa vielä 8kg, mutta minusta tämä on ihan hyvä alku jo. Ihmeellisintä tässä on, ettei sokeria tee lainkaan mieli, edes minulla joka olen joka päivä syönyt ainakin jotain makeaa, niin kauan kuin muistan.
Voimaterkkuja kaikille muille dukanisteille ja blogin kirjoittajalle: tule vaan uudelleen mukaan kun elämäntilanne sen sallii!
Kiitos blogistasi Dukanette!
VastaaPoistaLueskelin sen läpi tänään, kun satuin kirjakaupassa näkemään dieetistä kirjoitetun kirjan. Olen joskus aikaisemmin karpannut tovin ja paino kyllä putosi, mutta tulin siitä melko kipeäksi. Siis yksi sairaalassa maattu yö pisti lopettamaan. Ilmeisesti vain ummetusta, mutta kipu oli niin kova, että epäiltiin umpparia. Todennäköisesti tein jotain väärin ja varmaankin se liittyi kuitujen ja/tai nesteen vähyyteen. En silti uskalla aloittaa enää uudelleen. Itseni tuntien toistaisin vain virheeni.
Samasta ja parista muustakin syystä jätän myös Dukanin väliin. Kokemuksesi siitä, että jos päiviä jää väliin, se kostautuu niin herkästi on arvokasta tietoa minulle. Päiviä nimittäin jäisi väliin. Kiitos kokemuksiesi jakamisesta.
Tuska siitä, että on tuomittu taistelemaan ylipainon kanssa on tuttua. Vähitellen olen oppinut hyväksymään sen, että jos en laihdu niin en vain laihdu. Tällä hetkellä oma painoni on kuitenkin pysynyt pitkään sellaisessa välimaaston lukemassa: en ole hoikka, mutta tunnen itseni terveeksi.
Kuntoni on ihan hyvä ja oikeastaan jos katson kuvia tai videoita itsestäni totean, että jos en olisi minä, voisin silti aivan hyvin olla ystäväni. Jos ystäväni saa olla vähän pullea - ja monet ystäväni saavat olla aivan lihaviakin, mietihän vain omaa ystäväpiiriäsi! - ei se minullekaan ole niin kauheaa. Terveysriskinsä lihavuudessa tietysti on, mutta ne ja itse lihavuuskin on paljon helpompi voittaa, kun ei tarvitse vielä kaiken lisäksi syödä itsesääliinsä.
En minä ainakaan voi sinua tuomita siitä, ettet ole onnistunut pysyvästi tavoitteellisessa laihduttamisessa. En minäkään ole koskaan siinä onnistunut. Silloin paino on pudonnut ja oikeasti pysynyt vähän alempana, kun olen alkanut voida henkisesti vähän paremmin.
Kannattaa harjoitella kuuntelemaan kehoaan. Sitä minä olen tässä nyt jonkun aikaa tehnyt. En laihduta, mutta en esimerkiksi enää syö karkkia tai juo alkoholia, koska niistä tulee todella huono olo ihan välittömästi. Olen aina ollut tosi herkkä kaikelle, mitä suuhuni laitan, mutta en ole aiemmin huomioinut sitä. Nykyään kun olen todennut, että en luovu mistään tarpeellisesta jos luovun karkeista (alkoholista olen itseasiassa luopunut aiemmin siksi, että vähäinenkin määrä sitä sai minut huolestuttavan kipeäksi), olen huomannut, että se on itseasiassa rakastava teko omaa kehoani kohtaan. Olo on hyvä. Tämä vaatii ajatustavan muutosta ja siihen on aina hyvä saada vähän tukea.
Jos et jo pidä kaikenlaisten kirjojen ostamista täysin rahan hukkaamisena, suosittelen etsiskelemään Allen Carrin kirjoittamia kirjoja. Hänen tunnetumpi kirjansa: Easy Way to Stop Smoking kylläkin käsittelee, kuten nimikin sanoo tupakoinnin lopettamista, mutta kuulemma hän on kirjoittanut myös suoraan meille painon kanssa kipuilijoille samaa ajatustapaa hyödyntäen. Olen lukenut tämän tupakoinnin lopettamista koskevan kirjan, koska sitä suositteli minulle lääkäri, vaikka en poltakaan. Sen jälkeen sen luki mieheni, joka lopetti tupakoinnin kertaheitolla kirjan viimeisen kerran kiinni pantuaan.
Valitettavasti laihaksi ei voi tulla kertaheitolla ja juhlallisesti päättämällä, mutta silti turhista ja vahingollisista, lihomiseen johtavista tavoistaan voi päästä tiedostamalla ja kyseenalaistamalla ne. Joku päivä etsin Carrin kirjoittaman laihdutusoppaan. Silti tupakoinnin lopettamista soveltamallakin olen hiljalleen oppinut kunnioittamaan kehoani ja kuuntelemaan sen viestejä.
Uskon vilpittömästi, että kyse ei ole siitä, mitä ruoka-aineita ja kuinka uskollisesti loppuelämäsi syöt. Kyse on todella paljon korvien välistä. Siitä, mitä uskot syömisestä ja mitä tiedostamattasi ja joskus tiedostaenkin pyrit sillä saavuttamaan. Hitaampaahan se laihduttamisen kannalta on, mutta itsensä voi hyväksyä paljon aiemminkin.
Rakkaudella Leena