Stressiä pukkaa

Sen unelmatyöpaikan kanssa on nyt tullut mutkia matkaan... Olisihan se ollut ihan liian hyvää ollakseen totta. He eivät ehkä voikaan palkata kokopäiväistä työntekijää, ja koska heillä on jo muutama osa-aikainen, ei minun osa-aikaisessa palkkaamisessa olisi järkeä. Jos pitää etsiä tästä jotain positiivista, on minulla nyt ainakin muutaman viikon loma, mutta se tosin saattaa venähtää paljon pitemmäksikin jos en löydä jotain toista työtä pikaisesti. Pieni mahdollisuus tuohon unelmapaikkaan vielä on, mutta itse en voi sen eteen tehdä oikeastaan mitään, joten pitää vain odottaa tietoa.

Dukan sen sijaan sujuu edelleen hyvin. Olin reissussa neljä päivää ja reissuun mahtui yhdet valmistujaiset ja kahdet synttärit, mukaanlukien omani. Join lasillisen kuoharia omana synttäripäivänäni, mutta muuten pysyin ruodussa enkä koskenutkaan juhlakakkuihin. Kieltäydyin myös jättikasasta kotona tehtyjä karjalanpiirakoita ja munavoita, jotka ovat ehdotonta lempiherkkuani. Valmistujaisissa ruoka oli onneksi yllättävän Dukan-ystävällistä. Söin lohta ja salaattia ja sain lautaseni täyteen vaikka jätinkin leivät ja muut herkkuset väliin. Se olikin tosi positiivinen yllätys, sillä olin varautunut juomaan pelkkää vettä juhlien ajan. Pidin tuon neljä päivää putkeen PV-päiviä, mutta kotiuduttuani pidin sitten neljä PP-päivää putkeen, joten olen ihan tyytyväinen kokonaistulokseen.

Toisilla synttäreillä en voinut syödä mitään, mutta sukulaisten yritykset tunkea kakkua ja piirakoita alas kurkustani olivat moninaiset. Vasta edellisenä päivänä eräskin nainen oli kommentoinut neljäntoista kilon laihtumistani sanomalla "Ai olitsä ennen NIIN läski?" ja vihjannut että matkaa minulla vielä on ja että pitäisi ottaa mallia eräästä toisesta naisesta joka on luonnostaan tavattoman laiha ja voi omien sanojensa mukaan syödä mitä tahansa lihomatta. Annoin mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta seuraavana päivänä kyllä purin hammasta kun tuo kommentoinut nainen tarjosi kakkua ja kun sanoin ei kiitos, hän sanoi että kyllähän nyt vähän voi ottaa ja että älä nyt ole tuollainen. Huoh. Jotkut ihmiset vain eivät ymmärrä, eikä heidän tietysti tarvitsekaan, mutta pitäisivät edes mielipiteensä ominaan. Onneksi näen tuon tapauksen vain lähinnä huvittavana. Olen ylpeä itsestäni ja laihtumisestani, sanokoot muut mitä haluavat.

Aamupaino oli tänään 71,2 kiloa. Pudotus yhteensä 14,4 kg. Tulossa olevat menkat ovat jälleen aiheuttaneet painonpudotuksen hidastumista. Viime kerrasta tiedän kuitenkin, että paino lähtee taas putoamaan kun menkat ovat ohi, joten senkin suhteen olen ihan hyvillä mielin. Noin viikon päästä olen päivissä mitattuna cruisen puolivälissä. Luottavaisin mielin lähden siis kohta valloittamaan cruise-vuoren jälkimmäistä puoliskoa!

Puolivälissä ollaan!

Viime viikolla tuli ensimmäinen suunniteltu poikkeus dieettiin, kun olin kavereiden kanssa katsomassa PMMP:tä ja viihteilemässä. Tuli juotua siideri jos toinenkin ja seuraava päivä meni maatessa sängyn pohjalla. Käyn tosi harvoin baareissa, joten en yhtään tuntenut huonoa omaatuntoa dieettipoikkeusillasta. Painossahan se tietenkin näkyi ja hyppäystä ylöspäin tuli kilon verran. Mutta nyt vajaan viikon jälkeen paino on taas hyvässä laskusuhdanteessa ja tänään vaaka näytti 72.6 kiloa.

Yhteensä on pudonnut nyt siis 13 kiloa noin yhdessätoista viikossa. Paljon motivoivampaa kuin vaikkapa se puolisen kiloa viikossa, jonka yleensä laihdun kaloreita laskiessa tai muinoin Painonvartijoissa. Nyt ollaan myös menty BMI:ssä alle kolmenkymmenen! Jeee! Olen siis enää lievästi lihava. Olen nyt myös suurin piirtein laihdutuksen puolivälissä, kilomäärässä katsottuna. Tiedän että loppupuoli on vaikeampi kuin alkupuoli ja kestää pitempään, mutta se ei minua haittaa. Motivaatio on siis edelleen korkealla.

Nyt lähden valmistautumaan toiseksi viimeiseen työvuoroon. Ahhh. Reilun viikon verran ehdin lomailla ennen kuin aloitan uuden työn Helsingissä. Kämpästä tai majapaikasta ei ole tietoakaan, mutta luotan siihen että saan asiat järjestymään. Kuulemisiin!

-12,5kg

Tänään vaaka näyttää 73,1 kiloa, eli olen karistanut tähän mennessä 12,5 kiloa. Syömiset ovat aika yksitoikkoisia, mutta syöminen ei ole enää päällimmäisenä mielessä ja motivaatio on edelleen kohdillaan. Olen parin päivän sisällä kieltäytynyt kohteliaasti asiakkaan tarjoamista karkeista, perheen kanssa kävelyllä ohitetun jätskikioskin  jäätelöstä, uunituoreista lämpimistä munkeista töissä, poikaystävän ostamista suklaamuffinsseista ja monista muista pikkuherkuista. Eikä ole tehnyt edes tiukkaa.

Sain myös tietää että aloitan työt uudessa unelmatyöpaikassani elokuun alussa. En ole vielä sitä kenellekään hehkuttanut, kun olen itsekin hieman pöllämystynyt että sain sen paikan ja aloitan noin pian. Vähän pelottaakin, koska edessä on muutto pääkaupunkiseudulle ja ensimmäisen kuukauden ajan joudun majailemaan joko sukulaisten luona tai sitten jossain väliaikaiskämpässä, josta ei vielä ole tietoakaan. Poikaystävä ja koira jäävät kotikaupunkiini elokuun ajaksi, sillä meillä on tietenkin kuukauden irtisanomisaika kämpästä. Ikävä tulee, mutta onneksi kyse on vain yhdestä kuukaudesta.

Yritän olla stressaamatta asuntoasioista ja jännittämättä uutta työpaikkaa turhan paljon. Paljon on kuitenkin asioita hoidettavana ja tulee varmaankin kiire saada kaikki hoidettua ajallaan. En anna sen vaikuttaa syömisiin ja dieettiin, vaan ajattelen mieluummin niin, että syöminen ja laihtuminen on se asia jonka jo osaan ja joka on hoidossa. Pidän siis siitä kiinni vaikka muuten olisi hulinaa. On tietenkin myös kivempi mennä uuteen työpaikkaan laihtuneena! Onneksi aloitin dieetin jo muutama kuukausi sitten enkä vasta nyt. Pitää ostaa uusia työvaatteita ja se on jo nyt paljon mielekkäämpää, vaikka painoindeksi huitelee vieläkin hippasen päälle kolmenkymmenen. Oho, tajusin muuten juuri nyt, että sadan gramman päästä BMI on alle 30! Dieetin alussa se oli yli 35. Jes, matka kohti normaalipainoa jatkukoon!

Jumi selätetty

No niin, nyt voinkin hyvällä omallatunnolla sanoa, että olen laihtunut kymmenen kiloa. Itse asiassa voin sanoa, että olen laihtunut yksitoista ja puoli kiloa! Menkoista ja mistä lie muusta johtunut jumi kesti melkein kaksi viikkoa, mutta nyt menkat ovat ohi ja paino laskee taas. Pidin lisäksi neljä proteiinipäivää putkeen kun ärsytti niin kovasti tuo jumittaminen, sekin auttoi varmasti osaltaan.

Siitä tulikin mieleeni, että tuo PP/PV-rytmin muuttaminen on hyvä keino buustata painonpudotusta aina silloin tällöin. 1/1-rytmi on varmaankin useimmille kaikista helpoin toteuttaa, mutta jumeihin saattaa auttaa rytmin muuttaminen. Herra Dukan sanoo että tehokkain rytmi tuntuisi olevan 5/5, mutta se saattaa olla hankala toteuttaa. Pitkässä juoksussa kaikki rytmit toimivat Dukanin mukaan suurin piirtein yhtä hyvin, mutta tuo pitempi proteiiniputki tosiaan saattaa joissain tilanteissa olla hyväksi. Itse en aio tosin pitää nyt neljää PV-päivää putkeen, vaan jatkan 1/1-linjalla. En usko että ylimääräisistä proteiinipäivistä on mitään haittaa silloin tällöin käytettynä.