Mitähän tässä nyt tekisi, kun tästä päivästä lähtien olen taas laihiksella, mutta tällä kertaa en kuitenkaan Dukanilla. Blogiakin aion kirjoittaa, mutta onko tyhmää kirjoittaa enää "Dukan-blogiin" jos en Dukanilla ole.. Ehkäpä kirjoittelen joka tapauksessa tänne ja vaikka muutan blogin nimen, katsellaan.
Dukan-dieetti on silti mielestäni todella toimiva ja hyvä. Kiloja lähtee reippaaseen tahtiin, joka tietysti kasvattaa motivaatiota ensisestään. Minulla vain on niin vaihtelevat ja epäsäännölliset elämäntavat tällä hetkellä opiskelun, rahatilanteen, parisuhteen ja muiden syiden johdosta, että en pysty Dukania jatkamaan. Juuri tuon elämäntilanteen epäsäännöllisyyden takia pelkään, että vaikka kiloja onnistuisinkin karistamaan, tulisivat ne bumerangina takaisin heti kun vähän lipsahtaa ja repsahtaa. Se nimittäin on sanottava, että koskaan eivät kilot ole tulleet takaisin yhtä nopeasti (korkojen kanssa) kuin Dukanin jälkeen. Vaikka söin aluksi suht normaalisti, kiloja kertyi ennätystahtiin, ja siitä sitten mentiin taas ihan mahdottomille raiteille.
Isäni tuli jouluksi meidän suunnille kyläilemään ja huomasin kyllä että hän joutui oikein taistelemaan itsensä kanssa, ettei olisi "pilannut" joulua kommentoimalla rankasti painoani. Yleensä kommenttia on tullut niin isältä kuin äidiltäkin heti kun painoa on vähän kertynyt, ja patistusta liikuntaan ja terveelliseen syömiseen kuulee joka kerta kun jutellaan. Nyt oli varmaan niin toivottoman näköinen tilanne, ettei edes uskaltanut kommentoida.
On todella vaikeaa aina aloittaa laihis, elämäntapamuutos, dieetti, normaali syöminen, tai miksi ikinä sitä haluaa kutsua, sillä en luota itseeni yhtään ja tiedän jo valmiiksi miten helposti kaikki se laihtumiseen käytetty työ menee hukkaan ihan tosi lyhyessä ajassa jos repsahdus tapahtuu. Painoin puolitoista vuotta sitten noin 65 kiloa. Nyt painan (en meinaa kehdata sanoa!) melkein 20 kiloa enemmän. Miten voi pieni ihminen lihoa 20 kiloa puolessatoista vuodessa? Itkettää ja masentaa ja mielessä pyörii että miksi miksi miksi annoin sen tapahtua! Kaikki näytti jo niin hyvältä silloin, olin tosi tyytyväinen itseeni ja olemukseeni ja vannoin etten anna kilojen tulla takaisin. Miten ihmeessä voin siis nyt olla kaikkien aikojen ennätyspainossa? Painoindeksini on kohta yli 35, eli VAIKEA LIHAVUUS!! En minä ole vaikeasti lihava, en voi olla! Ja miksi edes kannattaa käydä taas läpi kaikki se tuska ja vaiva mitä laihduttamiseen sisältyy, kun luultavasti lihon sen kumminkin takaisin.
En taas yhtään tiedä mitä tehdä. Mistä voin saada apua? Omassa mielessäni olen (tai minun pitäisi olla) kiva ja kurvikas tyttö, mutta ulkonäköni on tällä hetkellä jotain ihan muuta. Muodoton kasa läskiä.
Olen kuitenkin päättänyt alkaa taas laskea kaloreita ja vähentää hiilareita. Liikuntaakin yritän jossain vaiheessa ottaa mukaan kuvioihin. Sekin pitää aloittaa ihan nollasta, sillä olen aivan jumalattoman rapakunnossa. En vain jotenkaan uskalla yhtään toivoa tai luottaa että tälläkään kertaa onnistuisin. Olen epätoivoinen.
Heippa Dukanette!
VastaaPoistaJotenkin tuli kovin myötätuntoinen olo tästä kirjoituksesta. Uskon, että voisit hyötyä Katri Mannisen Onnistunut laihdutus-paketista, jossa pureudutaan lihomisen syihin ja ihan oikeasti tavoitellaan sitä ihannepainoa elämäntapojen remontoimisen ja muuttamisen kautta, niin että tämä olisi viimeinen laihdutuskuurisi ikinä. Tsekkaa edes esittelysivu: http://kutrinvip.com/itsevalmennuspaketit/onnistunut-laihdutus/
Kunhan saat oikeat avaimet käteen, onnistut ihan varmasti, ehkä hitaasti, mutta kuitenkin. Suunta on vain eteenpäin. Tsemppiä!
Moi Elina!
VastaaPoistaKiitos kovasti linkistä (ja tsempistä), kävin tutustumassa siihen pikaisesti ja vaikutti kyllä tosi kiinnostavalta. Voisin jopa harkita sen kokeilemista, kunhan vähän ehdin lisätutkailuja suorittaa. Suurkiitokset siis kommentistasi!
Heippa,
VastaaPoistaolen syksystä asti käynyt lukemassa kirjoituksiasi. Aikalailla samoja fiiliksiä löytyi myös itseltäni...
Itse olen päässyt hyviin tuloksiin ammattilaisten ohjeiden mukaan. Tsekkaa www.fitfarm.fi. Nyt on meneillään viimeinen go fat go-haaste, johon käsittääkseni saa ilmoittautua vielä sunnuntaihin asti. Haaste on ilmainen. Ilmoittaudu mukaan, niin pääset käsiksi ohjeisiin ja loistavaan forumiin, josta löytyy tsemppaajia ja muita, joilla on ongelmia painon kanssa.
Tsemppiä!
-Heidi-
"ammattilaisten ohjeiden" joopajoo.
Poistahttp://hikikinkku.fitfashion.fi/2014/11/19/aiheuttiko-fitfarmin-bikini-challenge-kilpirauhasen-vajaatoiminnan/#.Vc85zfntmkp
http://s8.postimg.org/t1ngkwwc5/maha.jpg
Kuule. Juttuhan on se, että jos nyt kerran päätät laihtua, sinun on hyväksyttävä yksi juttu: tulet olemaan laihiksella lopun elämääsi. Ihan oikeasti. Siis jos tahdot pysyä normaalipainoisena. Ex-läski ei vain voi täysin rentoutua ja antaa syömisten hoitaa itse itsensä, koska sillä menolla ex-läski on pian taas nykyläski. Lihavuus muuttaa esim. aineenvaihduntaa ja aivotoimintaa siten, että kroppasi pyrkii tulevaisuudessa takaisin läskimittoihin. Sinulla on siis tiedossa loppuelämän sota omaa vartaloasi vastaan.
VastaaPoistaToisaalta, ei se ole niin kamalaa kuin miltä kuulostaa. Sinun täytyy vain valvoa syömisiäsi, karsia mahdollisuuksien mukaan höttö pois ja panostaa lihaan, kasviksiin ja maitotuotteisiin sekä sopivissa määrin täysjyväviljaan. Itselläni toimii se, että syö päivässä 4-5 kertaa eli aamiainen, lounas ja illallinen ja välipala lounaan ja illallisen välillä sekä iltapala. Annoskoot kannattaa pitää pieninä. Käytä digitaalista keittiövaakaa, kunnes opit silmämäärisesti arvioimaan annosmääriä äläkä santsaa.
Ja liiku, liiku paljon. Kävele kaikkialle, minne vain voit. Käy salilla ja nostele painoja oikein kunnolla. Niin, ettet meinaa jaksaa viimeisiä. Pyöräile, mitä vain. Liikunta on niin monessa mielessä hyväksi, se kiihdyttää aineenvaihduntaa, lisää energian kulutusta ja kaikki aika, minkä liikut, on ehdottomasti pois syömiseltä! :) Mutta ihan oikeasti, jos pelkkä runsas kävely auttaa paljon. Ei siis tarvitse juosta itseään henkihieveriin vaan kävelee vain sellaista ripeää tahtia.
Mutta ennen kaikkea tuo pään resetoiminen, mistä Elinakin mainitsi ja minkä totesin alussa. Ex-läskin on syytä seurata painoaan jatkuvasti ja tehdä korjausliikkeitä heti, kun on tarpeen.
Normaalipainossa pysyminen on ihan mahdollista. Itse painoin 18-vuotiaana 100kg ja painoindeksi oli luokkaa 33. Laihduttuani olen pysynyt normaalipainoisena jo melkein 10 vuotta. Välillä kilot ovat kyllä uhanneet karttua takaisin, mutta sitten on vain täytynyt tehdä niitä korjauksia syömiseen ja elämiseen. Sitä se on ja tulee olemaan, loppuelämän ajan. Mutta kuten sanottua, kun siihen on tottunut ja oppinut, millainen syöminen sopii sikäli, että olo tuntuu hyvältä, kyllä se sujuu. Se vain ei suju täysin itsestään, sitä pitää kyllä pitää tietoisesti yllä. Tiukimmat tyypit pitävät oikein tilastoja syömisistään, niin pitkälle en sentään itse ole mennyt. :D
Voi tiedän niin ton tuntee! itse laihduin viime kesänä ja olin aivan huippukunnossa ja ylpeä omasta kropasta, mutta nyt heh heh taas vaihteeksi kymmenen kiloa lihavampi... pitäisi tässä yrittää dukanin diettiä, mutta se tuntuu aina epäonnistuvan...
VastaaPoistaMoikka! Päädyin tänne googlen kautta. Ota yhteyttä niin katsotaan voinko jotenkin auttaa sinua: kutri@kutri.net . Tässä on alunperin omaan käyttööni laatimani itsevalmennuskaavake, johon vastaamalla voi selvitellä mikä ajatus estää sinua toteuttamasta itseäsi: http://kutrinvip.com/tervetuloa-valmennettavaksi/lisamateriaalit/itsevalmennuskaavake/
VastaaPoistaJa eilen julkaisin videon, jossa puhun itsesabotaasista: http://kutri.net/2012/03/katrin-kanssa-kahvilla-itsesabotaasi/
Liittymällä ilmaiseksi Kutrinvip.com:in tutustujajäseneksi pääset myös katsomaan vetämäni webinaarin aiheesta "Miksi haluat laihduttaa?" Joka lauantaiaamuna n. klo 9 voit osallistua ilmaiseksi joko netissä tai facebookissa Onnistunut laihdutus -webinaareihin. Lisätietoja löytyy mm. Kutri.net:in Facebook-sivuilta: http://www.facebook.com/www.kutri.net
Hei!
VastaaPoistaTuo lähes viimeinen lause, jossa kuvailet itseäsi muodottomana kasana läskiä kuulosti niin tutulta itselleni. Niin hirveältä ja itsetuhoiselta kuin se kuulostaakin, juuri noin minäkin ajattelin pari vuotta sitten. Että olen arvoton, muodoton kasa läskiä. Mielestäni muutos lähtee itsetunnon muutoksesta. Näin ainakin itselläni. Halusin toki laihtua, olin halunnut teinivuosista saakka, mutta se, että onnistuin laihtumaan, johtui varmaankin siitä, että ensin hyväksyin itseni sellaisena kuin olin. Saavutin jonkinlaisen tasapainon, opin rakastamaan itseäni ja sen jälkeen itseni fyysinen muuttaminen oli paljon helpompaa.
Kaikkea hyvää sinulle. Toivon, että sinäkin oppisit ensin rakastamaan itseäsi huolimatta siitä minkä painoinen olet.
Kiitos Dukanette blogikirjoituksistasi! Olen niitä mielenkiinnolla lukenut ja saanut suuren avun yrittäessäni aloittaa Dukan-dieettiä. Ystävättäreni on sillä jo laihduttanut 14,5 kiloa. Mutta, hänellä on itsetunto kohdallaan toisin kuin minulla. 2010 kesällä painoin noin 20 kiloa vähemmän kuin nyt. Jouduttuani irtisanottavaksi yrityksen vähentyessä henkilöstöä aika rajusti ja vakavien tuki-ja liikintaelinsairauksien takia masennuin. Siitä alkoi myös pikkuhiljaa lihominen.Liikuntaharrastukset jäivät kokonaan pois, kun en murtuneen jalan vuoksi päässyt lainkaan liikkumaan ja paino jatkoi nousuaan. Kun vielä sairastuin kilpirauhasen vajaatoimintaan, niin koko aineenvaihdunta meni sekaisin. Itsetunto nollassa ja kilot korkealla ja oikeastaan tiedän, että ensin pitäisi saada tuo päänuppi kuntoon, jotta voisi oikeasti aloittaa myös laihduttamisen?
VastaaPoistaTsemppiä sinulle ja kaikkea hyvää jatkossa :)