Shoppailua ja tulevaisuutta

Kävin tällä viikolla parin kaverin kanssa kahvittelemassa ja toinen heistä kysyi että syönkö minä nykyään ollenkaan, kun olen laihtunut niin paljon. Hih, tuntuu kyllä kivalta aina kun joku huomaa laihtumisen.

Kävin myös shoppailemassa hieman. Palelin syystakissani ilman kaulaliinaa, sillä olen onnistunut kadottamaan talvivaatevarastolaatikkoni! Olin siis menossa ihan vain kaulaliinaa ostamaan, mutta Seppälässä ajauduin takkiosastolle ja siellä olikin yksi ihanan lämmin ja silti kivan näköinen toppatakki. Vanhasta tottumuksesta katselin kokoja ja etsin L tai XL-kokoa, kunnes tajusin että enhän minä enää ehkä olekaan L-koon tyttöjä! Kokeilin jännityksellä M-kokoa ja se oli täydellinen! Minulla oli vielä paksu college-huppari päällä, joten nyt mahtuu takin allekin lämpimästi vaatetta. Olen aiempina vuosina ostanut takkeja jotka näyttävät kivoilta (koska läskinä oli vaikea löytää mitään kivannäköistä), mutta jotka eivät ole olleet kovin käytännöllisiä tai lämpimiä. Huvikseni kokeilin tuosta takista myös S-kokoa, joka kyllä mahtui päälle ja meni kiinnikin, mutta näytti kuitenkin liian ahdetulta. Joka tapauksessa olen erittäin ihmeissäni ja tietysti tyytyväinen siihen, että olen nyt enimmäkseen kokoa M. Eipä olisi puoli vuotta sitten uskonut.

Olen ehkä viimeisen kuukauden ollut jokseenkin vapaamielisempi rasvan suhteen. Olen esimerkiksi syönyt poikaystävän ostamaa normaalirasvaista Oltermannia melkein päivittäin. Määrät olivat aluksi ihan pikkuruisia, mutta pari päivää sitten tajusin syöväni juustoa nyt mielitekoon. Olen myös pari kertaa viikossa syönyt pekonia. Sitäkin aluksi vain yhden siivun, mutta nykyisin jo useita siivuja kerralla. Kun nuo kaikki "kielletyt" rasvat laittaa yhteen, niistä tulee itse asiassa aika iso määrä rasvaa. Se voisi hyvinkin olla yksi syy viime aikojen jumituksiin. Mietin että pitäisi varmaankin kerrata perusteet ja aloittaa tiukka loppukiri ilman rasva-sallimuksia. Tällä vauhdilla en nimittäin ole tavoitepainossa Dukanin antamaan päivämäärään mennessä. Eihän se tietysti maailmanloppu ole, ja olen miettinyt sitäkin, että koska motivaatio on kuitenkin edelleen kohdillaan, ehkä ei ole pahitteeksi antaa itselleen vähän joustoa. En kuitenkaan ole sortunut hiilareihin enkä karkkeihin tai muihin herkkuihin kertaakaan dieetin aikana. Enkä aio sortua. On todella hassua miten rautainen itsekuri minulle on kehittynyt herkkujen suhteen. On aika mahtava tunne kun tietää, että ei tarvitse pelätä tilanteita joissa muut herkuttelevat tai on herkkuja saatavilla, sillä ei ole olemassa mahdollisuutta sortumiseen.

Olen tässä pyöritellyt mielessäni sellaista vaihtoehtoa, että olisin Cruisella jouluun asti ja katsoisin sitten miten paljon paino on pudonnut. Siinä tulisi puolitoista kuukautta lisää alkuperäiseen suunnitelmaan, jonka mukaan Cruise päättyisi 31.10. Voihan olla, että joudun cruisailemaan jouluun saakka joka tapauksessa jos paino putoaa hitaasti, mutta juuri siitä syystä olen jo aika sinut sen ajatuksen kanssa, että Cruisailen jouluun asti. Jouluna tulen aivan takuulla syömään "väärin", mutta sekin on ihan ookoo. Voin ottaa pikku askelia pysyvän painonhallinta-ajattelun suuntaan olemalla ottamatta toista lautasellista ruokaa tai toista kulhollista luumuhyvettä, mutta aion silti nauttia jouluruuista täysin siemauksin. Se olkoon palkintoni hienosta painonpudotuksesta. Onhan se hullunkurista palkita itseään ruualla laihtumisen jälkeen, ja siitä ruuallapalkitsemis-ajatuksesta pitää muutenkin pyrkiä eroon jos tosiaan haluaa niitä pysyviä tuloksia. Mutta jouluruoka on aina ollut minulle erikoisen tärkeää ja taivaallista. Seuraava koetinkivi onkin palata Dukan-ruokavalioon kaiken sen jouluherkuttelun jälkeen, mutta olen aivan varma että pystyn myös siihen.