Joku jo kommenteissa kyseli, että olenko taas luovuttanut, mutta en sentään! Joko siellä lyödään vetoja, että kuinka kauan tämä tällä kertaa kestää? =D En yhtään ihmettelisi, sillä edellisten yritysten perusteella innon voisi odottaa pian laantuvan... Nyt on onneksi tosi vahva motivaatio ja tahto laihtua, ja en itse epäile hetkeäkään ettenkö siinä tällä kertaa onnistuisi. Minulla on ensi talvena tulossa pari reissua, joihin en halua lähteä läskinä. Täytyy myös sanoa, että antaa valtavasti motivaatiota kun tietää, että nyt kun sinnittelen nämä seuraavat kuukaudet (eikä se tähän mennessä ole edes vaatinut juuri sinnittelyä, sen verran helposti on mennyt) olen sen jälkeen tavoitepainossa. Aika on todella lyhyt loppujen lopuksi ja odotan jo innolla että pääsen reissaamaan hoikempana. Ja tietty shoppailemaan uusia vaatteita!
Olen ollut Dukanilla nyt reilut kolme viikkoa ja paino on tippunut 5,8 kiloa. Tänään mentiin ekaa kertaa alle kahdeksankymmenen, jes! Aamupaino siis 79,8 kiloa. Olen pitänyt 1 PP/1 PV -rytmin, eli joka toinen päivä saan syödä kasviksia. Kauraleseet olen kiltisti syönyt päivittäin jogurtin seassa, mutta joskus työpäivinä huomaan, etten ole muistanut juoda tarpeeksi vettä. Yritän korjata tilannetta ottamalla töihin juomapullon mukaan. Vapaapäivinä juominen on helpompi muistaa ja juonkin tosi paljon, varsinkin teetä, sillä se auttaa myös pitämään nälkää poissa. Nälkää ei ole ehtinyt tulla muutenkaan, sillä olen syönyt suht säännöllisesti. Mielitekoja ei ole enää ollut oikeastaan edes töissä, mutta luulisin sen johtuvan tuosta supermotivaatiosta ja päättäväisyydestä joka minulla on nyt päällä.
Luin jostain uutissivustolta jutun tutkimuksesta, jossa testattiin laihduttajien onnistumista eri ryhmissä. Ryhmille tarjottiin herkkuja ja heidän piti kieltäytyä tietyllä tavalla. Ensimmäinen ryhmä sanoi (esimerkiksi pullasta) "Ei kiitos, en voi syödä pullaa" (I can't eat it) ja toinen ryhmä sanoi "Ei kiitos, en syö pullaa" (I don't eat it). Pieni ero, mutta tutkimuksessa suurin osa ensimmäisestä ryhmästä sortui pullaan, kun taas toisen ryhmän suurin osa onnistui olemaan syömättä sitä. Olen ottanut tuosta opikseni ja käytän sitä itsekin. Jännä huomata miten tuollaiset pienet jutut auttavat yllättävän paljon. Töissä minulle on tarjottu monesti kaiken maailman munkkia ja kakkuja kotiin vietäväksi, mutta sanon päättäväisesti että ei kiitos, en syö niitä ja kas, ei tee edes pahaa.
Nyt onkin jo aika valmistautua töihin. Älkää olko huolissanne jos en joskus kirjoita tänne useisiin päiviin. Minulla on nyt sen verran paljon töitä ja muita hommia, ettei aina jää aikaa kirjoittamiselle. Yritän kuitenkin yleensä kirjoittaa parin päivän välein ja kertoa kuulumisia.
Hyvä hyvä, T: Pirjo
VastaaPoista